Keskustelupalsta

« aihelistaan

Karjala Triathlon lajin pariin siirtymistä harkitseville


  • nimimerkki

    Jukka

    1.9.2013 klo 00:02
    Ajattelin laittaa tällaisen postauksen tänne koska olen kuullut, että monet lajista kiinnostuneet ovat sivuilla käyneet tutustumassa seuraan ja toimintaan. Toivottavasti tämä laskee kynnystä lajin pariin siirtymisestä. Alla olevat asiat on vain ja ainoastaan omia mietteitä ja kokemuksia eikä siis seuran virallisia kannan ottoja.

    Eli oma harrastus alkoi vuoden vaihteen paikkeilla päähänpistosta, kohteena Kuopion perusmatka 2013. "No pitäis vissiin opetella uimaan", oli ensimäinen ajatus. Lappeenrannan uimarit järjestivät syys-kevät kaudella aikuisille uintitekniikkakurssin. Sieltä sain hyviä neuvoja joita jatkoin harjoittelemalla itsenäisesti pari kertaa viikossa koko kevään ja kesän. Kuopiossa pitää uida kuitenkin sen 1500m joten työsarkaa riitti. Seuran jäsenille oli hallilla vielä alennettu hinta niin piti valita joko uimareista taikka triathlonisteista, päätös ei ollut vaikea. Paljon vaikeampaa oli sanoa kavereille että nyt sitä kuulutaankin triathlonisteihin, oli se sen verran absurdin kuuloista.

    Pyörän ostin kesäkuun alussa ja oli elämäni ensimäinen kerta kun kilpurin satulassa istuin. Aluksi tuntui että miten ihmeessä noilla lepuuttajilla pystyy ajamaan, nurinhan siinä menee. No siltä vältyttiin onneksi.

    Märkäpukukin tuli hankittua kesällä kun ensimäiset kenraaliharjoitukset Kuopiolle lähestyi, eli Mattilan maastotriathlon.

    Lähtökohta itsellä siis aivan nolla kun tälle loistoidealle iskettiin kättä päälle.

    Matti kertoi seuraan liittyessäni että joka tiistai järjestetään Mattilan montulla yhteistreenit että mukaan vaan. Kyllähän se vähän jänskätti että minkähänlaisia maantiekiitäjiä siellä onkaan kun itse on vasta aloittelija, mutta yllätys oli positiivinen. Kaikki paikallaolijat näyttivätkin ihan tavallisilta eikä kenelläkään ollut sinisiä spandexejä ja punaista viittaa. Aikamoinen apina hyppäsi harteilta. Karjalaisia taisi olla kaikki, niin paljon puheensorinaa riitti ja kuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin ja vielä toisin päin. Ai niin harjoitukset... Osa kävi uimassa ja osa vain pyöräili ja juoksi. Harvinaisen miellyttävä kokemus ensikertalaiselle ja kun vauhtikin pidettiin sopivana niin tosi hieno kesäinen tiistai-ilta.
    Tiistain harjoituksissa jokainen voi tehdä sellaisen harjoituksen kuin miltä tuntuu. Jos tuntuu että on menohaluja niin siitä vain, ehkä joku muukin lähtee peesaamaan. Jos tuntuu että on paikallaan kevyempi harjoitus niin siihenkin löytyy varmasti kaveri. Aina ei tarvi tehdä kaikkia kolmea lajia ja paikalle voi tulla vaikka vain kertoilemaan mikä paikka tällä kertaa on hajalla. Polvi on ehkä yksi porukan suosikeista. Pääajatuksena ehkä olisikin että saataisiin vain mahdollisimman paljon aina porukkaa paikalle ja sitä yhdessä tekemisen meinikiä ilman hampaat irvessä vääntämistä. Pyörämatka on ollut sen 20km ja juoksua 5km.

    Se mikä pitää mainita, mikä erityisesti jäi itselle mieleen oli se, että missään vaiheessa ei tullut ulkopuolinen olo. Kaikki uudet tuttavuudet juttelivat kuin vanhalle tutulle ja tuli tunne että on todellakin tervetullut porukkaan. Osaan olin jo ehtinyt tutustua uimahallilla mutta suurin osa tuli tutuksi Mattilan montulla. Lajin veteraaneillla riittää huimia tarinoita kerrottavaksi melkein jokaiselle kerralle ja niitä mielellään kuunteleekin.

    Seuran henki on aivan mahtava. Esimerkkinä nyt vaikka erilaiset kilpailut ja tapahtumat. On ihan pirun hienoa kuulla radan varrelta kannustushuutoja jopa sellaisilta seuran jäseniltä joita ei ole aikaisemmin edes tavannut. Konkareilta sain ohjeita kisapaikoilla missä pitää olla ja mihin pitää mennä ja ne olivatkin keltanokalle kultaakin arvokkaampia neuvoja. Aina löytyy joku kaveri joka auttaa ja opastaa kun itse on ihan pallo hukassa.

    Eli yhteenvetona. Ei haittaa jos ei ole triathlon pyörää. Tavallisellakin pyörällä pääsee. Kisapaikoilla saattaa jopa olla vuokrausmahdollisuuksiakin, en kyllä ole ihan varma. Ei haittaa jos ei ole märkäpukua taikka jos ei osaa kroolata. Kunhan eteenpäin vain pääsee. Märkkäri kyllä kieltämättä ainakin itseäni auttaa ihan hirveästi kellutusominaisuuksien takia. Muutenhan vajoaisin varmaan pohjaan... No ei se ole pakko tennareitakaan omistaa. Nykypäivänähän on paljon puhuttu paljain jaloin juoksemisesta... Jokainen tavallaan. Kaikki lähtee siitä mitkä ovat omat tavoitteet.

    Karjala Triathlon on lajin pariin siirtymistä harkitseville minusta loistava seura. Täynnä mahtavia tyyppejä aina nuorista vanh...kokeneisiin. Ei sillä, kokeneet pöllyttää vielä allekirjoittaneen mennen tullen ja varmasti myös monet muut.

    Itse voin yrittää uintineuvoja ja treenivinkkejä myös jaella uima-altaalla, vaikka ite olenkin vielä tosi huono ja hidas. Tiedostan kuitenkin suht koht hyvin miten pitäis uida, toteutus roikkuu vaan perässä. Olen saanut monia hyvä neuvoja joita myös itse koitan parhaani mukaan toteuttaa. Monet niistä on ollu tosi hyödyllisiäkin. Tämä koskee siis lähinnä niitä ketkä aloittelee uimista ja kroolaaminen tekee vaikeuksia.

    Kiitokset kaikille mahtaville tyypeille mahtavasta kesästä. Nyt aletaankin työstämään sitten niitä minuutteja pois.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Karjala Triathlon lajin pariin siirtymistä harkitseville