Blogi

PM-maantiet 7,4km, oma uus enkka 29.49 ja 2.sija 2016
Ylläksen mäkisellä Juhannus puolimaralla 2008 (1.42) ja voitto

Uudet tuulet puhaltaa ( 22.6.2016)

 

Joku varmaan jo luuli,etten tule enää kirjoittamaan blogiani. Sen verran hiljasta täällä on taas ollut. Toisin kuitenkin on käynyt. Ajattelin, että voihan sitä vähän käydä raapustelemassa ajattelematta tuleeko pitkä vai lyhyt stoori. Fiiliksen mukaan. Lyhyt ja ytimekäs teksti on yleensä parempi kuin jonninjoutava liirumlaarum loru.

Kausi 2016 on ollut erilainen mitä edelliset 5 vuotta. Joku jos luki edellisen postauksen niin annoin siinä jo sellaisen kuvan että jätän triathlonit joksikin aikaa ja teen sitä mikä tällä hetkellä motivoi eniten. Se on juoksu,yllätys yllätys. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt juoksisin vain ja ainostaan. Eijei, ei sopisi mulle ja mun keholle. Kyllä se monipuolinen tekeminen on vaan sekä fyysisesti että henkisesti parasta.

Triathlonissa ehkä eniten minua stressasi uintiharjoittelu ja siinä monen asian takkuaminen.  Kehittyä uinnissa ja nauttia siitä vaatisi enemmän motivaatiota ja paljon enemmän töitä mitä olen tottunut tekemään uinnin eteen. Ei se ekat pari vuotta ollutkaan pakkopullaa kun pääsi kohtuu hyvin eteenpäin ja oli aidosti läsnä vedessä, mutta siihen se sitten tyssäskin.  Siinä yleensä kehittyy mikä aidosti kiinnostaa ja tuntuu hyvältä. Siksi kuuntelen itseäni enkä tee enää mitään väkisin.

Toinen selkeä sysäys juoksuun siirtymiselle oli Vainion Alisan huikee puolimara viime syksynä Joutsenossa. Se teki jotenkin niin suuren vaikutuksen minuun, että syntyi vahva halu kehittyä vielä juoksijana. Ei tietenkään tarkoituksena päästä samaan kuntoon kuin Alisa, mikä ei olisi mahdollista kuin unissa :)  mutta kehittyä omalla tasolla ja katsoa mikä se on. Kestävyyslajeissa on se hyvä puoli, että iästä on melkeinpä enemmän hyötyä kuin haittaa. Toisin kuin esim. kilpauinnissa, telinevoimistelussa, taitoluistelussa jne, taitolajeissa olisin ollut jo aikapäiviä sitten ikäloppu. Vasta 30v. Laura Markovaarakin aloitti juoksut ja nyt kipittää kansainvälisellä tasolla. Huima tapaus hänkin.

Nyt sitten olen ollut päätökseeni tyytyväinen, mutta en voi kieltää etteikö harmita katsella seura-  ja kilpakavereiteni tri-kisapäivityksiä kun itse ei ole samoissa kinkereissä. Mahtavaa kuitenkin, että triathlonilla menee nyt hyvin Suomessa ja että seurassamme on lupaavia triathlonisteja. Triathlon on hieno laji, mikä on antanut minulle paljon ja opettanut ihmisenä. Mieletön kesä vasta alussa, hienoja kisoja ja kokemuksia luvassa varmasti jokaiselle. Esimerkiksi reilun viikon päästä 2.7 hikoillaan Taipalsaarella duathlonissa ja triathlonissa, joten tulehan siekin paikalle kannustamaan tai viivalle haastamaan itsesi ;) Nähdään siellä!

Seuraavassa postauksessa käsittelen enempi miten kausikausi on lähtenyt käyntiin ja tämän hetkistä harjoittelua.

P.S Huomaa viereisissä kuvissa sama pinkki paita kulkenut mukana juoksukisoissa 8 vuotta :D

 

Voittaja tiimi Maastotriathlonin Sm-kisoissa Rauhassa. Heidillä tainnut mennä jotain suuhun kun niin on veikee ilme D

Hiljaiseloa (28.11.2015)

 

Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt ikuisuus. Syy siihen ei ole muuta kuin,että en ole saanut inspiraatiota kirjoittamaan tänne ajatuksiani. Paljon on ehtinyt tapahtua enkä ajatellutkaan kaikkea tässä kertoa,ei hätää :) Ehkä päällimmäisenä mielessä tietenkin kisakausi 2015 ja mitä tuleman pitää.

Lyhyesti ja ytimekkäästi kausi 2015 sanoiksi ja pakettiin. Kouluarvosanaksi voisin antaa kaudesta 8 eli hyvä, mutta ei tarpeeksi hyvä tyydyttääkseeni mieltäni. Satsaus kauteen oli kova ja etenkin pyörän ja juoksun määrää lisäsin selkeästi harjoituskaudella. Wattbike tuli tiiviimmin kuvioihin mukaan ja pyörän päällä tulikin viihdettyä monen monta tuntia, sillä vuokrasin sen Sinisalon Veikolta Endurance fanaticsin kuntosalilta kotiin 4 kuukaudeksi. Pyöräharjoitteluni ei ollut tasapaksua vaan pyrin tekemään erilaisia harjoituksia voimasta eri tehosiin kestävyystreeneihin. Junnaava tuntitolkulla ajo oli minimissä ja nekin tein yhdistelminä. Pyöräkuntoni ei tehnyt kuitenkaan mitään hirmu kehityksen harppauksia, mikä tietenkin kismittää. Syitä pitää miettiä ja ehkä selkein oli hermottavan voiman puute eli maksimivoiman + tekninen osaaminen pyörityksessä. Toisinsanoen erittäin olennaisia asioita kehittymisen kannalta. Suurin syy löytyy omasta kropasta vääränlaiseen pyöritystekniikkaan. Oikea jalkani on nilkasta rakenteellisesti mennyt  virheasentoon mikä taas vetää lantiota väärään asentoa ja näin heikentää jalan voiman tuottoa. Pyöräilyssä se korostuu etenkin kun jalat ovat polkimissa kiinni, juostessa nilkka saa elää luonnollisemmin ja siinä hallitsen kroppani paremmin. Tosin hidasvauhtinen juoksu on haastavampi juttu kun taas kovassa vauhdissa joudun enempi työstämään ja käskyttämään heikompaa jalkaani. Tämä on ollut niin pitkään ongelmani, kun siirryin juoksusta triathloniin. Oikeastaan juoksuajoilta saatu rasitusvamma.

Kisoja tuli käytyä aika paljon ja jälkeenpäin mietittynä olisi ollut järkevämpää suunnitella tarkemmin mitä kisaa eikä tyyliin viikko pari ennen starttia. Kevät oli yhtä säätöä ja mieltä ahdistavaa jalan ollessa rikki. Juoksutauko ei kuitenkaan onneksi pahemmin haitannut kesän tri-kisoja, mutta sm-maastojen ja muiden maantiejuoksujen missaaminen tietty söi tyttöä. Ei auttanut kuin ajatella positiivisesta ja että tri-kisat ovat vasta pitkällä kesää. Minut tuntien kuitenkin juoksu on se rakkain laji ja tykkään kisata myös juoksussa.

Kausi siis starttasi vasta Sm-duathloneissa, kun tiesin jalan olevan varmasti kunnossa. Noh eipä tuosta kisasta ole mitään sanomista niin kuin edellinen postaus antaa ymmärtää. Höntyilevä järjetön valmistautuminen hyydytti tytön eikä kisoihin herkistellyistä jaloista ollut tietoakaan kisapäivänä. Mistä lie moinen. Varmaan kun pääsin vihdoin juoksemaan niin sitä sitten haki juoksukuntoa uudestaan vähän liian napakalla tahdilla.

Kesän tri-kisat alkoivat oman seuran kisoilla Taipalsaarella kesäkuun alussa. Järjestelyt toimivat yllättävän hyvin ekaksi kisaksi ja kaikki tuntuivat olevan mielissään itse tapahtumasti. Oma suoritus oli vähän kaksijakoinen. Uinti oli ihan ok, ei mitään maata mullistavaa ja matka vain 300m. Mutta pyöräily, tosi surkeeta ja tasapaksua menoa. Onneksi juoksujalat pelastivat ja kirin itseni toiseksi. Leskisen Mira voitti vahvalla tekemisellä.

Jees, ennen Kuopion perusmatkan sm-kisoja tuli kisattua aika paljon lyhkäsempiä startteja valmistaakseeni kisakuntoa itse kauden pääkisaa varten mm SM-sprintti, Kangasala ja Virpiniemi tri, Joroisissa pikamatka. Yksi puolikaskin tuli kipitettyä reenimielessä Imatra Runissa ja enkkahan siellä tupsahti 1.31 ja rapiat. Onnistumisia ja huonoja päiviä mahtui joka lähtöön. Kauden edetessä huomasin, että uinti laahasi paikalleen,jopa heikkeni,pyöräilyssä perusvauhtia kehittyi mutta semmosta kunnon draivia ja tempokonetta en löytänyt itsestäni kuin Virpiniemi triathlonissa viikkoa ennen Kuopion kisaa. Uinti oli yhtä tervanjuontia lähes tulkoon koko kesän ja se aito palo oli täysin kadonnut-LOPULLISESTI.  Kuopion kisan startissa tajusin, että mieli ei ollut enää aidosti läsnä ja ajatus lähteä uimaan tuntui vastenmieliseltä. Tätäkö tahdon oikeasti tehdä? Jos vastaukseksi alkaa tulemaan, en tiedä tai jotain vastaavaa ollaan väärillä teillä. Uinti ei ollut kuitenkaan surkeinta tekemistä mitä kesällä se on pahimmillaan ollut vaan rantauduin toisena sarjani naisista. Pyöräilyn aikana huomasin, että halusin vain juoksemaan. 40km tuntui tolkuttoman pitkältä ja porukkaa lappas vähän väliä ohitseni. Kova sivutuuli,peesikielto ja suurimmalla osalla aika-ajopyörä alla vain ärsytti. Sää oli helteinen, joten nesteytyksellä oli väliä. Osa keskeytti nestehukan tai muiden ongelmien takia eikä itsellänikään ollut kaukana. Juoksuun siirtyessäni alkoi tutut kylki-mahapistokset ja tuskien taivaltamistahan se oli eka 5km kiekka. Harmikseni sain itseni kunnon kondikseen vasta toisella kiekkaa ja tyttö alkoi etenemään kunnon tahtia. Oma moka kun olen niin surkea juomaan pyöräilyn aikana. Pullosta jäi puolet juomatta, joten nestehukka oli taattu. Loppuenlopuksi sijoituin 3. N25-29 mutta voittamaan sitä tultiin.

Syksy menikin panostaen juoksuun. Pyöräily ja uinti toimivat lähinnä jalkoja säästävinä lajeina palauttelumuodossa. Kuopiossa kävin kipittämässä mukavan maastojuoksukisan Kuopio Hard Runin, jossa tuli voitto kotiin viemiseksi :) Siitä pari viikkoa Punkaharjulla 10km enkka uusiksi ja 4.sija. SM-maasto tri-kisoissa seuramme oli hienosti edustettuna sekä henk.koht että viestissä. Paljon tuli menestystä eri sarjoissa. Itse päätin kasata vahvan viestijoukkueen kokoonpanolla Tukia Laura ui, Simo pyöräily ja mie juoksu. Oli mahtimeininki kisata joukkueena ja varmaan hyvä yhteisfiilis siivitti ainakin osittain meidät voittoon. Tasasen vahva tiimi :) Koko kisakauden päätti perinteinen X-Run Rauhassa. Kirikyky oli syöty tytöstä ja sain tyytyä 4.sijaa häviten kiritaiston Kuikan Tiian kanssa. Eipä tuo pahemmin haitannut,kun tunnelma ja mieli oli hyvä. That's it! Kiitos ja kummarrus kaudelle 2015. Oli mukava hikoilla ja lykkiä menemään.

Uusi kausi on jo kovaa vauhtia käynnissä ja tekeminen hieman erilaista kuin viimeiset viisi vuotta. Panostus juoksuun on nyt päätetty ja teen sitä mikä tuntuu hyvältä. Monipuolisesti kuitenkin mennään, jotta kaamee juoksujumi ei iske :) Katotaan kuin tytön käy. Mukavia reenejä kaikille!

Kisakauden avaus täys floppi 31.5.2015)

 

Vihdoin ja viimein sain laittaa numerolapun rintaan ja pistää itsensä koville. SM-maastot jäivät kuitenkin  osaltani väliin, kun vielä pahuksen flunssa iski kisaviikolla. Se oli viimeinen takaisku eikä tarvinnut paljoo enää miettiä kisaako vai ei. Sen verta röörit oli tukossa ja lihakset heikot, että parempi katsella sivusta :/ Kyllä tuo harmitti ja paljon, että tippa tuli väkisin linssiin. Kotikisoissa kun aina on oma tunnelmansa.

Kevään eka startti olikin sitten suoraan SM-Duathlonit Nastolassa. Ei mikään kevyin aloitus tunnetusti Nastolan mäkisestä maastosta. Miun tuurilla kisoja  onneksi jouduttiin siirtämään kuukaudella eteenpäin, joten pääsin starttaamaan. Kuukausi sitten jalka oli vielä siinä kunnossa, ettei olisi ollut mitään asiaa laittaa lenkkareita jalkaan.

Kisaraportti

Kauden eka startti on aina jännittävä ja mielenkiintoinen hetki. En oikeen kunnolla tiennyt millä tasolla oma kunto ja etenkin juoksukunto on? Kevään takapakit väkisin heikentävät itseluottamusta ja toivottua hyvää mieltä. Kisaviikon alussa mieli olikin vielä aika maassa ja meno jotenkin tukkosta. Kisafiilis oli kaukana ja mietin mitähän viikonlopusta tulee, jos olo tuntuu näin huonolta. SM-maastojen alla podettu flunssa vaikutti yllättävän pitkään keuhkoissa ja vissiin sitä tuli vähän turhan aikaisin alotettua kunnon kehittävät treenit. Kisaviikon keskiviikkona tein valmistavan yhdistelmä vk ja ihmeellistä kyllä se meni nappiin ja antoi itseluottamusta kisaan. Poljin ekanana wattbikella 2x15min vk1-vk2 (170-210Watt) ja juoksin pk2-vk1 2km ja radalla vk2 4x1km/2. Tekeminen ei tuntunut väkinäiseltä, hapot pysy kurissa ja keuhkot pelas. Jes, mie oon valmis kisaan :) Olisinpa muistanut tuon vielä perjantaina kun intouduin vielä pyöräilemään ja juoksemaan hyppyje,juoksudrillien ja rentojen satasten kera. Hups, harjoituksesta tulikin yllättävän kuluttava ja pitkä :O Niin kuin Jauhojärven Sami sanoi kerran tv-haastattelussa ennen starttia, että kisaviikolla ei oikeen pysty enää ihmeitä tekemään kunnolle, päin vastoin pilaamaan sen kyllä pystyy ja hyvin. Tuo perjantain harjoitus olikin liikaa eikä se ainakaan yhtään nostanut kunto, vaan veti hapot jalkoihin vaikka yritin vielä rullauspyöräilyn ja hieronnan avulla poistaa niitä.

Kisa-aamu koitti ja eihän ne jumit mihinkään olleet kadonneet. Noh ei se auttanut jäädä suremaan vaan kerätä kisakamppeet kasaam ja nokka kohti Nastolaa. Mieli ja kisatunnelma oli ihan jees, mutta keho ei oikeen tykännyt tulemastaan. Jo verrassa tunsin, että tänään tulee pitkä ja tuskanen päivä. Plus, että sää oli haastava kovan 8m/s sivutuulen takia ja mäkinen maasto vaati hyvää happojen huuhtelujärjestelmää kehosta. Sehän ei toiminut mulla alkuunkaan vaan kuonat olivat jo valmiiksi kintuissa ennen kuin ehdittiin edes starttamaankaan. Niin sitä pitää Heidi :/ 

Perusmatkan duathlonissa juostaan ekana 10km, sitten pyöräillään 40km ja lopuksi juostaan 5km. Kisa oli peesikieltonen eli aika-ajopyörät sallittuja ja todella suotavia. Ite olin liikkeellä Scotilla ilman lepuuttajia. Tosi tyhmä veto edes yrittää pysyä vahvojen pyöräilijöiden tempovauhdissa maantiepyörällä + että itellä pyöräjalat oli yhtä tervaa. Vaikka kisa meni oikeastaan kaikilta osa-alueilta päin peetä, oli se taas hyvin opettavainen kokemus. Ensinnäkin kisaviikko pitää ottaa maltilla eikä tehdä enää mitään ylimääräsiä varmistelutreenejä vaan keskittyä olennaiseen eli kisanälän kasvattamiseen. Toiseksi nesteytys puolesta pitää pitää kiinni jatkuvasti kisan edetessä,  etenkin jos kyseessä on yli tunnin kovatehoinen suoritus. Ite en tainnut saada nestettä alas kuin muutamia desejä + geeli. Pyöräilessä ei uskaltanut juoda tuulen takia ja juostessa suurinosa lensi rinnuksille. Ilman nestettä geelihän ei oikeen kunnolla imeydy ja niin taisi käydä miulla, kun viimeisen vitosen aikana alkoi hirveät pistot ja kylkikrampit mahassa. Onneksi ei ollut enää pitkää matkaa juostavana ja jotenkin lyllersin 6.maaliin. Maalissa oli pettynyt tyttö eikä voi kuin katsoa peiliin. Osuusaikoja en kehtaa edes laittaa julki, kun ne olivat niin surkeita. Tästä on ainakin varaa parantaa.

Onneksi tri-kesä on vasta edessä ja tästä se lysti vasta alkaa!  :D Kun muistaa pitää järjen mukana. Tervetuloa La 6.6 kokemaan triathlon Taipalsaarella Saimaan äärellä ;)

 

 

Kevään ensimmäisiä pyöräilyjä
Järveen jäähdylle treenin jälkeen :P
Lempeenlietteeltä

Parempaan päin (27.4.2015)

 

Viime kerralla fiilikset olivat aika synkät. Koipi teki tenät ja lääkärissä sain juosta pariinkiin otteeseen. Röntgenissä ei näkynyt murtumaa, mutta lääkäri ei kuitenkaan poissulkenut murtuman mahdollisuutta. Vamma nimittäin kuvattiin niin tuoreeltaan, ettei röntgenkuvassa näy heti koko totuus. Magneettikuvassa näkyy heti kaikki, mutta se puolestaan maksaa maltaita, helposti n. 500€ :O Näin ollen tyydyin arpapeliin ja kuullostelemaan mihin suuntaa jalkaterän tilanne kehittyy. Lääkäri myös mainitsi, että se voi olla myös hermopinne mikä yleensä on juuri niillä alueilla, jossa kipu eniten tuntui eli 4-5 varpaan välissä. En jäänyt surkuttelemaan asiaa vaan päätin, että kipua kunnioittaen edetään ja teen sitä mikä ei tuota kipua. Viime kuukausi menikin pitkälti pyörän päällä, altaassa ja kuntosalilla.

Onneksi otin suoraan yhteyttä asiantuntevaan fysioterapiaa ( FysioEskola) ja siellä miut tutkittiin läpikotaisin. Ryhti oli ok, mutta alaselässä sanoivat olevan rakenteellinen mutka. Se ei ole ihan skolioosin veroinen, mutta kuitenkin sellainen mikä vaikuttaa jonkin verran lantion ja alaraajojen toimintaan. Itse en edes tiennyt moisesta mutkasta mitään muuta kuin, että ole ihmetellyt selkälihasten toispuoleisuutta. Fyssarin kanssa päätettiin, että miulle pitää tehdä oikealaiset pohjalliset, jotka mukautuvat ja rullaavat askeleen mukaisesti. Ei ole kulunut edes pitkä aika, kun teetätin tukipohjalliset toisella fyssarilla, mutta ne olivat suoraan sanottuna aivan vääränlaiset ja tuntuivatkin ihan hirveiltä jalassa ( ulkottelin kyllä itselleni että hyvät ovat). Näköjään fysioterapiapohjallisillakin on paljon eroja, sillä ne ekat olivat kovat kopperot ja nämä nykyiset joustavat ja samalla tukevat jalkaterän asentoa. Eniten harmitti, että 150€ meni aivan kankkulan kaivoon. Onneksi kuitenkin sain vihdoin ja viimein asialliset Sidas-pohjalliset ja näillä askellus tuntuu hyvältä.

Noh nyt on sitten kulunut noin 1,5kuukautta, kun vamma alkoi oireilemaan. Huomattavasti parempaan päin on edetty kuntoutumisessa, sillä kävelyssä ei ole tuntunut kipua enää pariin viikkoon ja viime viikolla pääsin ottamaan ensijuoksuaskeleet pitkän tauon jälkeen. Oudoltahan juoksu tuntuu ja tekniikka on varmaan ihan hirveän näköistä, mutta on se vaan parasta päästä kipittämään metsäpolkuja luonnon rauhaan. Ei pidä kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa vaan malttaa edetä rauhallisesti jalkaa säästäen. Näin ollen unohdan ns. roskakilometrien haalimiset ja keskityn olennaiseen eli rentoon juoksuun ja hyvään tekniikkaan. Pyöräillä kyllä voi kerätä kilsoja ja määrää, mutta miun kaltaiset ongelmajalat eivät enää vaan valitettavasti kestä yli 50km juoksuviikkoja. No mutta monipuolisuus on kaiken a ja o. Se onneksi  sopii miulle ja miun tempperamenttiselle luonteelle :D Aurinkoista kevättä kaikille!

Jospa se valo alkaisi paistamaan risukasaan

Mönkään meni (21.3.2015)

 

Niin se voi vaan lyhyessä ajassa asiat muuttua aivan päälaelle. Syksy ja alku talvi ehtivät sujua suht ongelmitta ilman mitään sen kummempia sairasteluja, pari flunssaa ja siinä ne taisivay olla. Nyt sitten kaksi viikkoa sitten tuli takapakkia ja pahasti. Olin tekemässä Vuoksen varrella 3x2km vetoharjoitusta, joka keskeytyi inhottavimmalla tavalla. Ihan kuin olisi salama kirkkaalta taivaalta pistänyt jalkaterään ja homma loppui toisen vedon jälkeen.  Ei auttanut kuin kävellä nilkuttaa kotiin. Aivan puskista tämä ei kuitenkaan tullut, sillä pieniä tuntemuksia olen kyllä havainnut ajoittain koivessani. Sama oikea jalka, joka on saanut kokea lähes tulkoon kaikki vammat elämäni aikana. Nyt se sitten päätti taas irtisanoa itsensä ja laittaa jarrut pohjaan.

Pakko kyllä myöntää, että aika kovalla tahdilla tässä on edetty koko talvi. Levon ja rasituksen tasapaino on ollut häilyvä enkä ole malttanut kunnolla levätä, kun keho on sitä vaatinut. Perus viikko on ollut aina helposti se 15h ja kova 20-25h, helppoja 8-10h on ollut vaikee toteuttaa kun innostus on ollut niin kova. Etenkin kun nyt oli ihan ok talvi hiihdon suhteen, maltti on ollut koetuksella. Paljon on tullut myös talven aikana uusia ärsykkeitä, kuten erilaisia hyppyjä, wb:n päällä rutkasti enemmän määrä ja tehoa, voimaharjoittelua, nopeuskestävyyttä,runsaasti hiihto- ja juoksukilsoja eikä yhtään uintia. Viimeinen asia eli uinnin/vesijuoksun laiminlyöminen on ollut ehkä se pahin virhe.

Jatkuvasti jalkojen päällä tekeminen rasittaa ja väsyttää pidemmän päälle erittäin paljon, jolloin jossain vaiheessa ne eivät vaan yksinkertaisesti jaksa ottaa rasitusta vastaan. Rasitusvammoille on aina syynsä ja myönnättäkööt, että huoltopuoleen en ole tarpeeksi kiinnittänyt huomiota suhteessa rasituksen lisäykseen. Jos edes vähän enemmän olisin malttanut kunnioittaa lepo/kevyitä päiviä ja kerta viikkoon käynyt altaassa lepuuttamassa jalkoja, voisi tilanne olla toisin. Jälkeen päin jossittelu on perseestä ja asialle ei voi enää mitään muuta kuin kunnioittaa kipua ja tehdä sitä mitä kykenee.

Koska motivaatio on ollut huipussaan ja meno maittaa, kiukuttavat tämmöset niin pirusti mieltä. Aivan tarkkaa syytä en vielä tiedä mikä jalkaterässä on, mutta oma epäilyni on hiusmurtuma. Edellisen murtuman perusteella oireet vaikuttavat samankaltaisilta. Kävin tällä viikkoon lääkärissä ja koipi röntgenkuvattiin. Vaikka kyseessä olisi murtuma, ei se välttämättä heti näy kuvissa. Jokatapauksessa menen ensi viikolla fysioterapiaan ja siellä saavat tutkia jalan tilanteen mikä siellä mättää ja mikä on jatko- hoito.

Jos jotain positiivista tästä tilanteesta hakee, ni nyt sitten olen alkanut  pitkästä aikaa viihtymään altaassa. Itseasiassa uiminen on tuntunut oikeen mukavalta ja jalat tosiaan nauttivat saamastaan :) Onneksi pyöräilykin onnistuu ilman kipua. Kaikki tärähtely ja ponnistaminen päkiällä tuottavat kipua. Kävelykin tuotti alkuun tuskaa ja koiralenkitkin sai vähäksi aikaa unohtaa. Talven aikana oli tarkoitus käydä hiihtämässä Savonia ja Pogosta, mutta haaveeksi jäivät molemmat hiihdot. On se vaan älytöntä, että harjoitellaan välillä niin rajoilla ettei kisaamaan pääse. Minkäs sille itselleen voi, kun nautin niin paljon harjoittelusta ja vasta viime hetkellä tajuaa menevänsä mettään. Toivon nyt vain hartaasti, että aika riittää ja koipi kuntoutuisi toukokuuhun mennessä ennen pääkisoja. Aika näyttää kuinka tytön käy. Mukavaa kevättä kaikille!

 

Muistoja Ylläkseltä

Hiihdon huumassa ( 31.1.2015)

 

Ennen kuin kuukausi vaihtuu ajattelin vielä raapustaa pikku pätkän tekstiä. Ei voi kuin olla tyytyväinen hiihtokeleihin. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut suurimmaksi osaksi pikku pakkasta ja sopivasti välillä sadellut uutta lunta latujen puhtaana pitämiseen. Olen niin ikionnellinen tästä kunnon talvesta ja, että pääsee suksille. Viime talvi todisti sen, että ilman hiihtoa peruskestävyyden rakentamisesta tulee vaikeeta. Vaikka me ei olla käyty vielä kertaakaan Lapissa hiihtämässä ( kuin normaalisti kerta kaksi vuoteen), ei ole haitannut yhtään. Imatran latuverkostoa on aivan riittävän paljan ja profiililtaan monipuolista baanaa.

Kun tässä on niin innostunut hiihtämisestä, onhan se vissiin käytävä sivakoimassa parit massahiihdot. Tuttuun tapaan Savonia ja Pogosta ovat ollleet päälimmäisenä mielessä, koska ne ovat tässä lähellä ja niistä on jäänyt hyvät kokemukset viime vuosina. Pitkät massahiihdot toimivat hyvin pitkinä reippaina harjoituksina, mutta kuitenkin rennolla asenteella ilman sen kummempia paineita.

Tänään tuli muuten testattua ensimmäistä kertaa Zerosuksien pito ominaisuus. Harjoituksena oli 6x3min mäkivedot eli pidolla oli erityisen väliä. Ja kyllähän ne piti!  Suksi oli erittäin helppo hiihtää ja harjoituskäyttöön just passeli. Vaikka luistossa oli hieman puutteita, ei se ainakaan minua merkittävästi haitannut. Ärsyttävämpää on, jos suksi ei pidä ja energiaa menee turhaan hukkaan lipsahteluihin.

Uusien suksien lisäksi on tullut  tehtyä lisää välinehankintoja. Nykyään olohuoneessamme komeilee Wattbike, mutta ei vielä oma. Vuokrasin WB:n ef-salilta aluksi kuukaudeksi, koska nyt sillä on niin miljoona kertaa kätevämpi tehdä yhdistelmätreenit kuin että ajaa ekaksi ef-salilla ja kuluttaa matkoihin aikaa ja vaivaa. Se lähes jokapäivänen ramppaaminen salilla alkoi käymään jo työlääksi. Nyt on niin paljon helppo hypätä pyörän selkään ja tehdä treeni ilman pitkiä siirtymisiä.  En oikeastaan muuten olisi tajunnut vuokrausmahdollisuutta, mutta kerran salilla eräs tuttu pyöräilijä mainitsi vuokraavansa wb:tä ja soutuergoa, jolloin ajattelin miksipä en minäkin. Kustannus vuokrauksesta ei ole paha kahdelle maksettavaksi (60€). Itse en ainakaan näe sisällä polkemista mitenkään vastenmielisenä treenimuotona. Oikeastaan yllättävän kivaa, etenkin kun wb:stä saa paljon dataa.

Kun olen täpinöissä hiihtämisestä, niin olen kyllä yhtä täpinöissä myös työstäni. Tällä hetkellä saan tehdä just sellasta työtä, josta olen vain joskus haaveillut. Ohjaan nimittäin nykyään suurimmaksi osaksi erilaisia liikuntaryhmiä lapsista ikäihmisiin. Teen edelleen myös hierontoja, mutta en läheskään niin paljon kuin ennen. Yhteistyö eri tahojen kanssa ovat tuoneet minulle paljon lisää liikuntaneuvonta-asiakkaita. Esimerkiksi ohjaan ikäihmisiä kuntosalilla, työikäsille kehonhuolto/venyttelytuntia, perheliikuntaa ja nuorten monilajiliikuntakerhoa. Vitsi miten voi olla hieno tunne, kun saa ihmiset aidosti nauttimaan liikunnasta. Paras palkinto ohjaajalle!

Jeps, näillä mennään. Nauttikaamme talvesta, liikunnan iloa kaikille! :)

 

Hyvä nousu
Hymyissä suin 2013 Pogostan jälkeen:)

Ihana talvi! ( 24.1.2015)

 

Jes, tulihan se talvi sieltä. Ehdin jo pelätä, että tästäkin talvesta tulee yhtä surkea kuin viime vuodesta. On se vaan hieno suihkia menemään ladulla ja nauttia raikkaasta pakkassäästä. PARASTA TERAPIAA PÄÄLLE! :)

Hiihtolenkit olen aloittanut maltilla totuttamalla kehon pitkästä aikaa uuteen lajiin. En ole kyllä koskaan ennen tehnyt moista, mutta avasin hiihtokauteni tyylikkäästi Maakuntaviesteissä. Olisihan sitä voinut aloittaa hiiihdot heti kun ensilumen latu avattiin, mutta pihinä en raaskinut maksaa 10€ kerralta tai 75€ kausikorttia. Noh kyllähän tuo hiihtokauden avaus kisassa vähän jänskätti ja odotetusti meno ei ollut hääppöstä. Suorastaa säälittävää rimpuilua heti ekassa nousussa. Päätin ottaa kisan kuitenkin rennosti ja ajatella sen olevan vain hyvä harjoitus. Tärkeintä oli saada kaksi joukkuetta kasaan, sillä monesti joukkueiden kasaaminen on jäänyt kiinni naisista. Tällä kertaa saatiin jopa kaksi joukkuetta ja hienosti ykkösjoukkue uusi voittonsa viime vuoden tapaan harrastesarjassa, vaikka oma hiihto olikin täys floppi. Onneksi kokonaisuus ratkaisee. KarTrin  2 joukkue oli viides. Hyvä me! :D

Koska maakuntavietit ei ollut mitenkään tärkeä huipennus, en sen kummemmin siihen edes kevennellyt harjoittelua. Edellisenä päivänä tuli muun muassa tehtyä tiukka juoksutekniikka/hyppyharjoitus sisältäen nopeita ala-ylämäkivetoja. Plus,että hiihto tuntui oudolta paino kintuissa myös kova harjoittelujakso, mikä oli ihan odotettavissa. Niinpä hiihdon jälkeen suuntasin suoraan ef-salille pyörittelemään kuonat pois kehosta wattbikella seuraten samalla Tour De Skitä. Kyllä kannatti! Seuraavana päivänä pystyin hyvin jatkamaan hiihtoja ilman pahempaa väsymystä :)) Tietty kyllä kisa tuntui etenkin nivusissa.  Eli muistakaa muutkin palauttavat harjoitukset ja aktiiviset lepopäivät kunniaan!!!

Maakuntaviestien jälkeen olen aloittanut hiihtämisen maltilla sivakoiden 10-15km pertsalenkkejä ja joka lenkki olen yrittänyt mietiskellä tekniikkaa tehden lyhkäsiä reippaita tasatyöntö jayksvuoropotkuspurtteja sekä sauvoitta pätkiä.  Vuorohiihto loivaan nousuun on myös hyvää tekniikkahiihtoa, kunhan muistaa ettei liikaa hapota. Eilen just  tein rentoja 10x50s. vuorohiihtovetoja loivaan nousuun Ruokolahden valaistulla ladulla. Uutta lunta oli juuri satanut, joten luisto ei ollut paras mahdollinen. Tärkeämpää oli kuitenkin, että pitoa löytyy kivuta mäki ylös. Pienoisia pito-ongelmia on ollut ensimmäisillä lenkeillä. Onneksi kokeilemalla oppii ja muistuu taas mieleen, mikä purkki toimi milläkin kelillä/lumella. Tuli muuten ostettua Fischerin Zerot Koskimiehestä, joten nyt sitten on joka kelille omat parit uu jee!

Tällä hetkellä olen saanut hiihdettyä alle pari pidempää 20-30km lenkkiä ja oikeastaan yllättävän hyvältä on tuntunut. Pitkät lenkit olen hiihtänyt vielä helpossa maastossa, jotta saan pidettyä harjoituksen peruskestävyyden puolella. Hiihto- juoksuyhdistelmillä saa myös hyvin pituutta ja monipuolisuutta harjoitukseen.Toissapäivänä tein siten, että ekana hiihdin rennon 14km pk-lenkin, sit sujautin lenkkarit jalkaan ja juoksin 8,5km tv kiihtyvän. Tuloksena nousujohteinen 2h setti. Kyllä muuten tuntui juoksu ihmeen kevyeltä ja irtonaiselta hiihdon jälkeen. Vaikka nyt on paras aika ahmia hiihtokilsoja, kannattaa myös välillä käydä juoksulenkeillä. Juoksu säilyttää hyvin  kimmosuuden jaloissa, kun hiihto ja pyöräily sitä hieman syövät pois. Mukavia talvipäiviä kaikille!

 

 

 

 

Opettavainen vuosi 2014 takana, uusi vuosi edessä (29.12.2014)

 

Joulupyhät on melkein vietetty ja uusi vuosi aivan ovella.  Nyt on hyvä hetki muistella vähän menneitä ja suunnitella tulevaa. Vaikka kausi 2014 oli aika sekava, talvi ehkä jopa katastrofi, opin taas paljon itsestäni ja elämästä yleensä. Virheistä aina oppii ja ne kasvattavat meitä toimimaan jatkossa oikein.

Viime kausi opetti sen verran hyvin ylimenokauden merkityksen, että nyt tajusin pitää selkeästi kevyemmän jakson ennen uutta treenikautta. Urheilin  fiilispohjalla about 3 viikkoa ilman sen kummempia ohjelmia. Välillä kyllä joutui muistuttamaan itselle, että hei nyt relataa ja liikutaan rennommin. Pitkä kausi on vielä edessä ja aikaa treenaamisen kyllä on. Tytön pitää nyt kunnolla levätä sekä henkisesti että fyysisesti.

Kokeilin vähän uusia juttuja ensi kautta ajatellen esim. Wattbiken sisään ajoa, hyppyharjoituksia ulkona ja toiminnallista lihaskestävyyttä salilla. Näin on helpompi lähteä rakentamaan uutta kautta, kun tietää mitä uusia ärsykkeitä keho kaipaa. Hypyt tuntuivat tehoavan yyper hyvin, sillä joka harjoituksen jälkeen jalat olivat tärinätilassa ja seuraavana päivänä kävelykin teki kipiää :D Se on ihana tunne se!

Syksyn harjoittelua rytmitti aika pitkälti työ ja muut päivittäiset kotiaskareet. Hyvä niin, sillä ne tuovat sopivasti vastapainoa urheilulle. Tosin välillä kyllä tuntui, että kiire ahdisti eikä aika meinaa riittää tarpeeksi puhtaalle levolle. Lepoon ja uneen olenkin erityisesti pyrkinyt satsaamaan, sillä se on niin tärkeä osa palautumista. Unta on saatava ainakin 8h, ja päivällä 20-30min päikkärit (jos mahdollista). Vuosi sitten taistelin aika pahojen uniongelman kanssa ja eihän silloin mistään tullut mitään. Niitä aikoja en toivo takaisin. Mieli heitteli härän pyllyä ylös alas ja Simo raukka oli viaton uhri lähellä. Silloin tajusin miten tärkeää on saada riittävästi puhdasta lepoa. Ravinto on toinen ja etenkin riittävä sellainen on saanut erityishuomion. Jos tiedän tekeväni tehollisesti rasittavan tai pitkän harjoituksen, lisään pulloon urkkajuomaa ja treenin jälkeen on saatava heti palautusjuoma. Sen verran monta kertaa olen tehnyt sen virheen, että olen yrittänyt rypistellä pelkällä vedellä ja pahimmassa tapauksessa edes treenin jällkeen ei ole ollut saatavilla palautusjuomaa. Silloin palautuminen pitkittyy turhaan ja seuraavan kunnon harjoituksen tekeminen on väsymyksen kanssa taistelua, kun ei ole kunnolla energiaa käytettävissä.

En voi sanoa, että kaikki tämä on mennyttä aikaa. Kyllä olen edelleen väsyneenä se känkkäränkkä, joka  välillä kimpaantua niin pikku pikku asioista että ulkopuolista ihan hirvittää. Kovaa treeniä, kiire ja liian vähäinen lepo tekee  tehtävänsä. Silloin tietenkin haluaisin levätä ja olla vaan, mutta aina se  ei ole mahdollista. On tietyt velvotteet jotka pitää  hoitaa ilman mukisimia. Välillä homma toimii ja löytyy tasapaino, välillä tiuskitaan ja tehdään itkupotku raivarit. Me tunnolliset piipertäjät kun halutaan tehdä se just niin kuin pitää eikä sinne päin, vaikka välillä se olisikin järkevämpi ratkaisu.

Ai niin siitä harjoittelusta...syksy ja alkutalvi on sujunut harjoittelun suhteen ihan mukavasti. Olen tässä vähän pohdiskellut mitä haluan ensi kesän kisoilta. Koska keväällä täällä Imatralla järjestetään SM-maastojuoksukisat, päätin pyrkiä olemaan silloin hyvässä juoksukunnossa. Toivotaan, että koivet kestää juoksukilsojen lisäyksen. Toinen tärkeä kisa keväällä olisi myös SM-duathlon Helsingissä. Tri-kisoja en ole sen kummemmin miettinyt kuin, että  puolimatka olisi vissiin syytä kokea. Koska uinti on edelleen minulle pakkopullaa, en väkisin sitä myös treenaa. Teen sitä mikä minua oikeasti kiinnostaa ja tuntuu kivalta. Puolimatkalla uinnin merkitys ei ole niin suuri, joten no hätä. Pääasia, että pyörä ja juoksu kulkee :D Niitä olenkin innokkaasti treenannut koko syksyn. WB on  tuonut hyvin jytyä ja sitkeyttä reisiin, etten aivan turhaa ole ainakaan vuodattanut hikeä ef-salilla. Se ehkä on vähän jopa jäykistänyt juoksukuntoani, kun jalat ovat välillä aika mössöä pyöräilyn jäljiltä. Säännölliset kimmo- ja liikkuvuusharjotteet auttavat  kylläkin asiaan.

Jees, eiköhän tämä teksti ollut tässä ja ei kun kaikille iloista ja urheilullista uutta vuotta 2015!

 

3<
Välillä on kiva ottaa rennosti koiran kanssa :)

Stoppi hiljaiselolle! ( 20.12.2014)

 

Hip hei, täällä taas! tai oikeastaan vihdoin. On kulunut ikuisuus viime kirjotteluista enkä voi kuin katsoa peiliin. Jostain kumman syystä ei ole vaan napannut tulla jakamaan ajatuksia muille ( jos joku mahtaa lukea blogiani). Kerran kävin raapustamassa pitkän tekstin, mutta sitten ihana läppärini päätti herjata vastaan ja poisti yhtäkkiä koko tekstini :/ Sitten päätin, että perhana olkoot en kirjoita.

Syksyn aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä mukavaa ja vähemmän mukavia asioita. Ensinnäkin me ollaan Simon kanssa nykyään imatralaisia, sillä muutimme syyskuussa ihanaan uuteen kotiimme :) En vieläkään oikeen meinaa tajua, miten onnekkaita oltiin ja että haaveilemamme oma koti ja pihamaa on nyt totta. Mitä parasta kodimme sijainti on aivan huippu paikalla. Lenkille pääsee kotiovelta suoraan Karhumäen maastoon ja kesällä uimaan 1km Lempukan rantaan. Talvella ei suksijakaan tarvitse kantaa monien kilsojen päähän vaan ladulle pääsee ilman autoa. Toivottavasti sitä lunta nyt tulisi jäädäkseen ja voisi nauttia valkeasta joulusta. Vetiseltä näyttää :/

Treenirintamalla on sujunut oikeastaan ihan kivasti. Motivaatio on huipussa ja  tekeminen tuntuu suurimmaksi osaksi kivalta. Tietenkin välillä on päiviä, ettei kulje ja väsy painaa tytössä. Ne vaan kuuluvat asiaan runsaan harjoittelun ja siinä sivussa työn teon aikaansaannoksena. Yleensä väsy ei ole pitkittynyt kuitenkaan loputtoman pitkäksi vaan hyvät yöunet ja ravinto ovat korjanneet asian. Tietty kevyet palauttavat harjoitukset ja päivittäiset huoltotoimenpiteen auttavat myös väsyyn ja ne pitää vaan jaksaa aina tehdä. Suht terveenäkin olen saanut treenata koko syksyn, pois lukien yhtä lyhyttä flunssaa kisakauden jälkeen.

Ainut ongelma on, että näistä kolmesta rakkaasta lajista uinti on edelleen se, joka vähiten nappaa. Uisin niiiiin miljoona kertaa mielummin avovedessä ympäri vuoden kuin pulahtaisin kloorimereen. Viime talvi taisi mennäkin etten käynyt kertaakaan hallissa ja aloitin uinnit Saimaassa. Ei siis mikään ihme,ettei kesällä uinti ollut kehittynyt mihinkään. Noh ei se kyllä ollut taantunutkaan :) Pyöräilyä ja juoksua olen treenannut yllin kyllin eikä se kyllästytä yhtäään,vaikka monet harjoitukset on saanut vetää sisällä vaihtelevien sääolojoen takia. Mielummin juoksen matolla, kuin menen liukastelemaan ulos tai vispaamaan pyörällä sohjoon. Imatralla on niin huippu Endurance Fanatics sali, joka tuntuu olevan kuin toinen kotini. Se on kestävyysurheilijoide sisäparatiisi -> 10 Wattbikea, 10 SkiErgoa, 10 soutuergoa,3 juoksumattoa  + erilaisia jumppavälineitä. Voin lämpimästi suositella seuralaisille käymään ef-salilla etenkin talviharjoittelun aikaan.

Kerron seuraavalla kerralla enempi itse harjoittelusta ja mitä kaikkee on tapahtunut kuluneen syksyn aikana. Pääasia, että sain kirjoittelun alulle. Aamupäivän voimaharjoituksen jälkeen palauttava WB-rullailua kutsuu, näkemisiin siis ja erittäin mukavaa joulua kaikille!

 

 

Elokuun kuulumiset ( 31.8.2014)

 

Ihana lämmin kesä alkaa olemaan lopuillaan ja on aika vaihtaa vetimet hieman pidemmiksi. Talven vaikeuksien jälkeen tuli koettua sittenkin yllättävän mukava triathlonkesä ilman mitään odotuksia. Vaikka kesän kisakunto ei ollutkaan aivan samalla mallilla kuin vuosi sitten, en antanut sen masentaa fiilistä. Pääasia oli nauttia hienosta lajista ja tehdä parhaansa minkä pystyi. Elokuussa kävimme Simon kanssa kisaamassa kesän parhaimmat kisat. Kuopion SM-perusmatka oli odotetusti hienosti vedetty kisa toimitsijoilta, mutta ei paljon huonemmaksi jäänyt Vaasassa järjestetty Sun City Triathlon. Niistä seuraavaksi kisa-analyysi.

Kuopion SM-perusmatka:

 

Pitkään mietin osallistunko yleiseen vai ikäsarjaani. Valinnasta haasteellisen teki entisestään se, että pitkään jatkuneen helleaallon vuoksi kisassa tulisi olemaan märkäpukukielto. Noh se ei helpota yhtään heikkoa uimaria pääsemään porukkaan polkemaan yleisessä sarjassa, jossa saa vapaasti peesata. Näin ollen pitkän spekuloinnin jälkeen päätin osallistua ikäsarjaani. Se taas tarkoitti peesikieltokisaa, jolloin pyöräilyn ja juoksun osuus olivat merkittävämpiä. Jälkeen päin ajateltuna ei olisi varmaan ollut mitään väliä kumpaan mennä. Molemmissa oli puolensa.

Ikäsarjat starttasivat porrastetusti 11.30  ja yhdessä lähdössä lähti ainakin sata eri ikäsarjan triathlonistia. Se tiesi aikamoista ruuhkauintia ja ilman märkkäriä olo ei tuntunut yhtään turvalliselta. Lähdin tyypillisesti aivan oikeasta reunasta ja se osottautui hyväksi paikaksi. Ensimmäinen kierros oli aikamoista rynnimistä eikä omasta uinnista meinannut oikeen tulla mitään. Silloin mietin, että yleisessä sarjassa olisi varmasi saanut uida rauhassa ilman häiriötekijöitä. Se oli myöhästä se voivotella kesken kisan vaan ajatukset oli kasattava olennaiseen eli rentoon uintiin ja hyvävointisena pyörän selkään. Uinti sujui ihan ok ilman pahempia panikointeja.

Paljon harjottelemani vaihdot menivät tällä kertaa aivan nappiin ja pääsin nopsaa sujahtamaan pyörän selkään. Kuopion 10km pyöräilyreitti oli viime vuosien tapaan erittäin tekninen sisältäen ylä-alamäkeä,mutkia ja mukulakiviä, joten tarkkana sai olla joka hetki. Lenkki kierrettiin neljästi ja varmasti moni taas manasi tärisytyksistä mukulakivien päällä. Miun pyörä taisi jopa vaurioitua moisesta tärisytyksestä, sillä heti kisan jälkeen seuraavalla pyörälenkillä vapaaratas ei toiminut normaalisti vaan piti ihan ihme ääntä :/   Pyöräily oli aika perus tekemistä. Alusta alkaen lähdin rohkeasti liikkeelle enkä paljoo säästellyt juoksuun. Sen verran tuli annettua tasotusta muille, ettei mulla ollut lepuuttajia pyörässä. En ole kyllä niillä edes harjoitellut ajamaan, joten oma moka etten hyödyntänyt lepuuttajien tuomaan aerodynaamisyyttä. Yksin ajo hapotti sen verran hyvin jalat, että juoksuni ei ollut todellakaan niin lennokasta kuin olisin toivonut. Nopean kakkosvaihdon jälkeen lähdin väkisin tykittämään sen minkä kintuista lähti. Siinä vaiheessa ei ollut mitään tietoa monesko olin sarjassani, joten aika hoomoilasena sai ohitella eri ikäsarjalaisia. Ekat 2-3km oli todella tönkköä köpöttelyä pyöräilyn turruttaneilla koivilla. Juoksureitti oli onnekseni suht varjossa ja maastossa, joten yhteistyö pääni ja jalkojeni kanssa oli helpompi saada toimimaan kuin että olisi joutunut kipittämään pikiasfaltilla tuskahiki otsassa. Juoksemista helpotti myös ihanasti viilentävät pesusienet, joista sai kivan äkkipiristyksen päähän. Juoksuaikani painui päälle 43minuutin mikä hieman harmitti, sillä normaalisti juoksen kympin 41-42minuuttiin.  Pyöräilyaikaani 1.15.52 olin suht  tyytyväinen omalla vedollani. Puolituntinen uinti oli aikalailla selviytymistä ilman pukua, joten siitä en hirveästi voivottele. Pitäisi vaan tykätä enemmän uida, että sekin osa-alue kulkisi. SM-ikäsarjassani 25-29v. tulin toiseksi ja kaikki ikäsarjat mukaan lukien olin 7. Kokonaisuudessaan suoritukseni oli kohtalainen. Tulostani ei aivan voi verrata viime vuoteen, sillä kisa uitiin ilman märkäpukua ja pyöräily oli peesikieltoinen kun vuosi sitten kisasin peesivapaassa N-yleisessä. Kokonaisaika oli 2.32.41 ja eroa kärkee kertyi jopa 4.41 eli aivan liian paljon. Tästä jäi hyvin nälkää tuleville vuosille :)

 

Kisavalmistelut
T1
Ruuhkaa oli uinnissa
Aurinkolasit olis ollu kivat :)
Loppukiri

Finn-Triathlon-viikonloppu ( 31.7.2014)

 

Pitäähän sitä miunkin vähän kirjotella Joroisten klassisesta Finn-triathlonista, kun kaikki lööpit sun muut niin hehkuttaa sitä. Noh itse en tosiaan puolikasta vieläkään startannut, mutta saipahan joku onnellinen tilalle tulija kokea moisen ihanuuden. En onneksi kadu vieläkään vaihtoa pikamatkaan, sillä haluan olla kunnossa puolikkaalla enkä viipyä ikuisuutta baanalla. Jospa sitä ensi kautena osaa hieman fiksummin harjoitella läpi talven. Sitten kisa-analyysi.

Koska pikamatka oli iltakisa, tein vielä aamupäivällä 45min juoksun sis. muutamat tekniikat ja rennot alamäkispurtit. Iltakisaa ajatellen monesti aamun juoksuhöntsäily aukasee paikkoja, mutta tällä kertaa toisin kävi. Jalat eivät oikeen tuntuneet omilta ja kuumuus ahisti. En kuitenkaan pahemmin hermoillut ennen kisaa vaan suht lepposin mielin lähdettiin Simon kanssa ajamaan kohti Joroista. Kisakuviot olivat etukäteen selvät, joten emme menneet kisainfoon. Edelleen paahtava aurinko ahdisti ja tuska hiki vaan valu otsassa, mutta ei auttanut valittaa vaan suunnata ajatukset kisaan ja tankata nestettä kehoon.

Vesi oli siinä rajoilla, että saako käyttää märkkäriä. Onneksi kilpailun johtaja antoi märkkäriluvan ja niin me kaikki heikot uimarit oltiin erityisen mielissään. Naisia taisi olla uinnin startissa about 80, joten luvassa oli aikamoinen alkuruuhka ennen ekaa poijua. Uinti oli ehkä elämäni surkeinta menoa ikinä enkä oikeen saanut missään vaiheessa minkäänlaisesta rytmistä kiinni. Etenemistä ei helpottanut yhtään edessä olevat rintaa uivat miehet, jotka olivat startanneet 5min aikasemmin.

T1 meni niin pitkään sutjakkaasti kunnes tuli vuoro hypätä pyörän selkään. Märkä koipi ei sujahtanutkaan niin helposti tri-kenkään vaan jouduin väkipakolla tunkemaan jalat kenkiin ja vielä matkalla kiristelemään tarraa. Siinä kenkiä säätäessä kului arvokkaat 20-30s. ja yksi nainen sujahti ohitseni. Otin kyllä tietoisen riskin ennen kisaa ottamalla käyttöön uudet triathlonpyöräilykengät, sillä en ollut kuin kerran harjoitellut niillä vaihtoja. Pyöräilyssä jalat tuntuivat edelleen tukkosilta ja henkeen ahdisti. Onneksi saimme parin miehen kanssa vuorovedon toimimaan, joten yksin ei tarvinnut paahtaa.

T2 oli taas hidas, sillä en tajunnut pyöräilyn lopussa ottaa jalkoja pois kengistä, VIRHE! Lonksuttelin pitkän matkaa pyöräilykengillä juoksupussin luo ja ähelsin lenkkarit jalkaan. Pyöräilyn jälkeen olin neljäs ja kolmanteen oli vielä mahkuja hyvällä juoksulla. Viime vuoteen verraten juoksu ei kuitenkaan lähtenyt läheskään niin hyvin kulkemaan vaan koko matka oli ahdistus päällä. Syytän siitä osittain hellettä, mutta ei kyllä tyttökään ollut riittävässä iskussa. Onneksi juoksureitillä oli sopivasti nousua ja laskua, joten jalat saivat mukavasti rytmin vaihtelua. Lähdin alusta alkaen niin kovaan kipittämään kuin suinkin vaan jalat antoivat mennä. Harmituksekseni aloin näkemään 3. naisen vasta noin 200-300m ennen maalia, joten haaveeksi jäi palkintopallille pääsy. Vaikka juoksuaikani oli toiseksi nopein, ei se riittänyt paikkaamaan huonoa uintia ja vaihtoja. Maalissa olin luonnollisesti todella pettynyt ja kotimatka meni mököttäessä.  Voitosta taisteli alusta loppuun huikeaa vauhtiakehittynyt Antikaisen Anni ja kokenut triathlonisti Väisäsen Katja, 3. oli hiihtäjänä enemmän tunnettu Terttu Lappi.

Vaikka uintini oli huono, ei kisa kaatunut siihen vaan huonoihin vaihtoihin. Niitä on siis taas kerran todenteolla treenattava kuntoon tai muuten Kuopiossa kilpakaverit menevät menojaan. En kyllä vielä edes tiedä kumpaan sarjaan osallistun ikä- vai N-yleiseen?

Jos perjantaina oli tukala kisata niin ei olosuhteet helpottaneet yhtään enempää puolimatkalle starttaaville. Lauantaina sitten kovat menijät päästettiin irti. Ei voi kuin nostaa hattua kaikille 1400 puolimatkan kisaajalle. 4-6h suoritus paahtavan auringon alla ei ole enää mitään herkkua hommaa se. Ja osan kohdalla lämmön siedätys ylittyikin. Onnittelut kaikille maaliin päässeille! :)

http://www.finnresults.fi/tulokset

 

 

 

 

 

 

Uus Cube
Tunturi-Triathlon 2014
Vesipedot irti
Tuskien taival
Pyörä-juoksuvaihtoon
Juoksussa helpotti
Voitto kotiin!

Heinäkuun kuulumiset ( 15.7.2014)

 

Näköjään tämä kerran kuussa skriivailua jatkuu edelleen, mutta ei annetan sen haitata. Kuukauden sisään on ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä mukavaa ja vähemmän mukavia juttuja. Aloitetaanpa ensiksi negatiivisten asioiden puiminen niin sitten on mukava päättää kirjoitus positiivisesti.

Noh minua ei ensinnäkään nähdä vieläkään Joroisten klassisella puolikkaalla vaan päätin siirtää osallistumiseni pikamatkalle. En koe olevani tarpeeksi vahvassa iskussa puolimatkalle. Minut tuntien haluan olla varma kunnostani, jotta voin startata uudelle matkalle. Itseluottamus ja muutenkin päänsisäiset jutut on oltava yhtä hyvässä kunnossa kuin fyysinen puoli. Näin ei ole oikeastaan kummankaan laita, joten annan asian vielä odottaa. Eiköhän puolikkaan ehdi vielä kokea.

Treenit ovat sujuneet hyvin vaihtelevasti. Luonnollisesti kun on treenannut pari viikkoa kovempaa niin kehoon riipii seuraavalle viikolle väsyn oireita. Tänä kesänä olen huomannut huonon ilmiön itsessäni. En uskalla levätä kunnolla ja pitää kevyttä viikkoa vaikka olisin väsynyt. Lepääminen on ollut ainainen ongelmani, mutta tänä kesänä se on jotenkin entisestään vaikeutunut. Turhaudun lepopäivinä enkä saa aikaani niin hyvin kulumaan kuin treenipäivinä. Kaikenlaista muuta puuhaa yritän tietenkin keksiä kevyille päiville, mutta aina en vaan keksi eikä ystävillekkään välttämättä aina pääse kylään just kun minulla olisi hyvin aikaa nähdä. Töitäkään ei ole kesällä niin paljon, että hukkuisin niihin. Jonkun mieleste voi kuullostaa älyttömältä, mutta totta se vaan on. Pelkkä oleminenkaan  kun ei nappaa.

Noh tuohon ongelmaan tulee onneksi kohta suurikin muutos, sillä miusta ja Simosta on tullut talon omistajia. Ostimme Imatran Karhukalliolta yhteisen omakotitalon, joten sen ylläpitämisessä varmasti riittää tarpeeksi puuhaa joka päivälle kaiken muun lisäksi. Vihdoin löytyi talo, joka täyttää tärkeimmät laatukriteerit ja tietenkin mielyttää molempia. Vitsi, meistä tulee imatralaisia :D Tosin pääsemme lopullisesti muuttamaan vasta syyskuussa, mutta ei tuo hirveästi haittaa. Saapahan rauhassa kerätä kasaan muuttokamoja, valita tapetteja jne.

Niin kuin kuvista hyvin huomaa on talouteemme tullut myös uusi urheiluväline. Ostettiin Simon kanssa molemmat Cuben maasturit ja ei voi kuin olla supertyytyväinen hankintaan. Alussa tietenkin uuteen pyörään totuttelu vaati oman aikansa. Ajo ajolta pyörä on kuitenkin alkanut tuntumaan omalta ja 29 rullaa kuin unelma kantojen ja kivien yli. Pariin otteesseen on tullut jo kisattua maasto-trikisoissakin.

Kesäkuun lopussa kävimme Simon kanssa kisaamassa Hollolassa elämämme ensimmäiset maastotri-kisat ja sieltä heltisi 3.sija. Odotetusti uusilaji eli maastopyöräily oli jännittävin osio ja siinä tulikin eniten takkia. Kokonaisuudessa kuitenkin olin todella tyytyväinen suoritukseeni, sillä päätavoite oli päästä maaliin. Uinti suoritettiin reilu 900m lenkillä ja vesi oli jopa miun makuun aika viileetä (16,5c).  Kankeus iski aika nopeasti etenkin käsiin, joten sormien yhdessäpitäminen alkoi tuottamaan hankaluuksia ja näin käsiveto oli mitä oli. Yllätyin,että rantauduin huonolla uinnilla naisista toisena ja lähdin pyöräilyyn hyvissä asemissa. Maastopyöräily osoittautui kuitenkin hyvin haastavaksi. Maaston luku ja pyörän tekninen hallinta on vielä niin alkutekijöissä, että vielä on paljon opittavaa lajin hienouksista. Sarjamme voittaja pyyhkäisi toisella kiekalla niin mallikkaasti ohitseni, ettei ollut paljon mukaan menemistä. Juoksu kulki ihan ok kohmeisistä kintuista huolimatta. Yritin vielä epätoivoisesti juosta porukkaa kiinni, mutta haaveeksi se jäi. Kolmas sija kuitenkin lämmitti mieltä ja  kotiin viemiseksi sain paperikassillisen Fazerin leipää ja urheiluravinnesetin + tietty arvokkaan kisakokemuksen.

Pitkään odotettu Tunturi-Triathlon pääsimme kokemaan Simon kanssa viime viikonloppuna. Maastotriathlonkisa  järjestettiin ensimmäistä kertaa Ylläksen jylhissä maisemissa ja ei voi kuin nostaa hattua kisan ensikertaa järjestäjille Läskit ja Nahkat Ry:lle! Kokonaisuudessaan järjestelyt pelasivat moitteettomasti. Pieniä huomioitavia asioita oli esim. kilsamerkkien puuttuminen, pidempi uintimatka (300m->esim. 500m), vaihtoalueista karttapiirrustukset, juoksu olisi voinut olla enemmän maastossa. Toimitsijoiden mukaan alkukesän viileä vesi lyhensi uintimatkan 500m->300m. Kisapäivänä ei ollut kuitenkaan tietoakaan kylmyydestä vaan helle helli kaikkia sekä vedessä että maalla. Vesi taisi olla jopa +22c eli tosi jees :)

Sitten itse kilpailun kulkuun. Kisaa edeltävä yö meni tyypillisesti jännittäessä, vaikka oli kyseessä vain  rentomielinen kyläkisa. Tunturissa pyöräily jänskätti vaan niin paljon etukäteen, että ajatus ylös kipuamisesta tuntui mahdottomalta. Noh siltä se kyllä tuntuikin matkan varrella. Onneksi en tiennyt etukäteen mitä tuleman pitää, sillä muuten olisin varmaan jänistänyt. Uinti oli selkeästi koko kisan iisein ja oikeastaan ihana alkujäähdytys keholle ennen kuin kivuttiin ylös tunturiin. Rantauduin naisista toisena ja tein ekan vaihdoin sutjakkaasti hyppäämällä pyörän selkään kärjessä. Sitten kisan haastavimmat hetket alkoivat. Pyöräilyreitti oli semmonen sekametelisoppa, että pari kertaa mietin mitä mie täällä teen. Pikkupolkuu ristiin rastiin, juurakkooo,kivikkoo, suota, pitkospuita + jatkuvaa nousua tunturia ylös. Ärsytystä vielä entisestään nosti kuumuus ja ympärillä pyörivät ötökät, jotka ihanasti tarrautuivat hikiseen ihooni. Odotin kokoajan, että milloin takana tulevat naiset alkavat saavuttamaan. Ihme kyllä vasta pyöräilyn lopussa yksi nainen pyyhkäsi alamäessä ohi, kun ite mamoilin ja laskin varmanpäälle hieman käsijarru pohjassa. Vahvin lajini juoksu oli kuitenkin vielä edessä, joten no hätä. Juoksureitti oli osittain maastossa sekä asfaltilla, mikä sopi minulle todella hyvin. Pikaisen vaihdoin jälkeen lähdin kirimään kärkinaista kiinni ja eipä tuo paljoo vaatinut kintuista. Sain rennon reippaasti lasketella 5km maaliin ja eroa toiseen kertyi jopa 6min! Eli juoksu kulki ihan kivasti :) Kaiken kaikkiaan naisia osallistui 13 ja miehiä yllätys vähemmän vain 7 + 7 joukkuetta eli yhteensä reipas 40 kilpailijaa.  Palkinnot olivat super hyvät ja jopa kymmenen ensimmäistä palkittiin. Voittajat saivat kausikortin (405e) Ylläkselle ja ilmasen osallistumisen ensivuodeksi, toinen Suunnon sykemittarin ja kolmas Salomonin lahjakortin. Minut tuntien laskettelu ei innosta, joten myyn kausikortin eteenpäin edullisella hinnalla. Kisan jälkeen oli kaikenlaista iltaohjelmaa, savusaunomista,uimista, musiikkia, arpajaisia jne. Kyllä kannatti hieman kärsiä, sillä oli Tunturi-triathlon 2014 niin huikeen hieno kokemus. Voin lämpimästi suositella muillekin!

Tulokset löytyy täältä

http://www.tunturitriathlon.fi/tuloksetresults-2014-

 

 

 

 

Kesäfiilikset (14.6.2014)

 

Hei, kesä on jo pitkällä ja kohta koittaa keskikesän juhla Juhannus, uu jee! Rakastan kesää ylikaiken. Mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut viime kuukausien aikana, vaikka blogissani on ollut hiljaista. Jos joku ei vielä tiennyt niin olen päättänyt tämän vuoden pitää ns. välivuotena kisaamisesta. Urheilu on pysynyt tietenkin edelleen mukanan tärkeenä arjessa, mutta kisailut jätän vähemmälle. Käyn kisoja mitä mieli tekee ja mitkät ovat mahdollisia. En halua ottaa kisoista mitään turhia paineita enkä rankaise itseäni, jos ei kulje. Sen verran vaikea harjoituskausi on takana, etten yksinkertaisesti voi vaatia itseltäni ihmeitä. Tietenkin sitä aina haluaisi olla joka vuosi vahvempi ja viisaampii urheilija, mutta eipä asiat vaan mene aina niin käsikirjoituksen mukaisesti. Ja loppuen lopuksi tekeekö hyvät tulokset ja menestyminen ihmisestä sen parempaa ihmistä, tuskinpa. Itsensä takia sitä urheillaan ja nautitaan tehdyn työn tuloksesta. Se fiilis, että on onnistunut jossain (ihan missä vain) antamalla kaikkensa on paras palkinto.

Tuossa äsken tuli tsekattua Sm-pikamatkan tuloksia niin pakko myöntää pieni harmitus omalta kohdaltani. Ei ollut ei Heidin nimeä listalla. Positiivista oli kuitenkin huomata, että osallistujamäärät ovat lisääntyneet huimasti joka sarjassa ja erityisesti  N-yleisessä, WAU! Miksi sitä pitää olla niin hitsin vakavamielinen, ettei kehtaa osallistua vaikka ei olisikaan niin tikissä :/ Kisoista on jäänyt kuitenkin lähes aina hieno fiilis menipä hyvin tai huonosti. Kisat on urheilijan juhlahetkiä, ei painajaista. Tänä vuonna olisi kyllä ollut vaikea sumplia kuljetukset jne, kun Simokin sattuu olemaan Jukolassa. Ja enhän mie ilman Simoa lähde mihinkään :) Nooh onhan noita tri-kisoja kalenteri pullollaan ja kyllä sieltä miullekin vielä hyvät startit on edessä. Hienosti muuten vetivät seuramme kovat konkarit Maisa ( SM 2. N19), Liisa SM 2. N50, Jorma SM 2. , Reima SM 8. M-yleisessä. ONNITTELUT! :D

Huomenna käymme Luokkalan Nooran ja Aallon Sannan kanssa polkasemma Parikkalassa 80km. Yllätys yllätys pientä väsymyksen poikasta on taas ilmassa, mutta toivottavasti se ei haittaa huomenna pahasti menoa. Tuli nimittäin vähän riskillä vedettyä vielä torstaina kova pyörä-juoksuyhdistelmä, joka tyhjensi aika hyvin lihakset. Eilen vielä uin rennon reippaita 200-100m vetoja järvessä, koska jotenkin ihmeellisesti meno maitto. Tarkoitukseni on ottaa Parikkala-pyöräily lähinnä pitkänä harjoituksena hieman erilaisissa maisemissa. Samalla saa hieman osviittaa tämänhetkisestä pyöräilykunnosta ja kestävyystä- Toiv. saadaan muodostettua jonkinlaista ryhmä-ajoa ettei ainakaan yksin tarvitsisi ajaa. Sää ainakin suosii, joten ei kun nauttimaan ajosta! :D

 

 

 

Uusia tuulia (15.4.2014)

 

Viime kerrasta on taas vierähtänyt ikuisuus eikä voi kuin syyttää kirjoittajan saamattomuutta. Arki on kylläkin muuttunut kiireisemmäksi, sillä aloitin taas hieronta- ja liikunnanohjaustyöt yrittäjänä. Tekemistä riittää kivasti pitkin päivää eikä pahemmin aika käy tylsäksi. Samalla on saanut opetella hoitamaan isompaa huushollia, sillä asun nykyään porukoitten asunnossa Ruokolahdella.Vanhempani ovat olleet koko kevään Ylläksellä, joten talon ylläpito on jäänyt minun ja Simon hoidettavaksi. Hoitola NiXi:n tilat sijaitsevat asunnon alakerrassa, joten työnteko käy näppärästi eikä aikaa kulu turhaan työmatkoihin.

Reenaaminen työnteon ohella sopii minulle mainiosti, sillä silloin saan molempiin hyvin vastapainoa eikä urheilusta muodostu pakkoa. Työttömänä ollessa oli kyllä aikaa urheilulle ja niin sitä tulikin treenattua. Eri asia kuitenkin on miten järkevästi. Pikku hiljaa huomasin, että liikunnan ilo alkoi aas katoamaan kun jatkuvasti ajatteli treenejä jne. Pakolla tekeminen ei yleensä kanna pitkälle, joten siitä minun oli päästävä pois.

Päätös aloittaa taas yrittäjänä työt ei ollut aivan tuulesta temmattu ajatus. Olen jo pitkään haaveillut, että voisin yhdistää hoitotyön ja liikunnan toisiinsa. Vuoden vaihteessa ajatukseni olivat vielä aika sekavat enkä oikeen tiedä mitä tehdä. Mikä oikeasti kiinnostaa ja on lähellä sydäntäni? Minulle on aina ollut tärkeintä työssä viihtyminen ja halu auttaaihmisiä, ei niinkään palkka tai työkaverit.  Nyt tiedän ja tunnen, että saan toteuttaa itseäni omalla tyylilläni. Paras palkka on tyytyväinen asiakas. On huikee tunne, kun saa rapakuntoisen ihmisen nauttimaan liikunnasta ilman pakkopullaa tai kipeän asiakkaan rentoutumaan hierontapöydällä. Pohjamudissa oleva itseluottamuksenikin on huomattavasti kohentunut, kun tietää onnistuneen ja tehneensä jotain hyvää :)

Urheilupuolen kuulumiset eivät sitten ole ihan niin valoisaa kerrottavaa. Kävimme Simon kanssa viime viikonloppuna huviksemme testaamassa kevään juoksukuntoa Vuoksen lenkillä ja eihän tuo oikeen putkeen mennyt. Tarkoitus oli ottaa kisa kovana treeninä ilman sen kummempia keventelyjä.Siinä onnistuin liiankin hyvin. Kepeistä jaloista ei ollut kyllä tietoakaan. Vielä aamulenkillä mietin, että kuinkahan käy ja pääsenköhän edes maaliin. Sen verran kiitettävästi paino viikolla tehdyt tonnin vedot ja  pyöräilyt, ettei jaloissa ollut minkäänlaista potkua saati rentoutta. Viime hetken hierojalla käyntikin jo lupaili jumeja kisajalkoja ja niinhän nuo olivat. Kiitos kuitenkin Kenalle hyvästä käsittelystä! ;) Loppuaika 31.55 jää enkasta karmasevat kaks minsaa, joteeen vielä on paljon tekemistä kesäkuntoon. Aivan ensiksi kuitenkin päätin uskaltavani hieman kevennellä harjottelua ja harjotella fiilispohjalla. Jospa se kunto sieltä lähtisi nousuun. Onneksi kesä on vielä pitkällä edessä päin.Tuskin maltan odottaa virkistäviä aamu-uinteja ja aurinkoisia kesäpäiviä.  Munarikasta pääsiäistä kaikille! :D

 

 

Kelkkaposeeraus :D
Tyttö ihan täpinöissä :))
Kelpas hiihdellä

Lapin tyttö (11.2.2014)

 

Niin kuin otsikosta voi jo hyvin päätellä tämä tyttö on ihan hurahtanut Lappiin. Sen verran huono talvi ja lumitilanne on edelleen Etelä-Suomessa, että päätimme Simon kanssa suunnata takas Ylläkselle. Itse kun olen ollut vuoden alusta työtön ja Simon kolme viikon etäjakso mahdollisti hyvin äkillisen päähänpistoksen, Matkustaminen on vaan aina se kynnyskysymys jaksaako istua töröttää vuorokauden autossa. Noh aina töröttäminen kyllä palkitaan määränpäässä, joten onneksi lähdimme matkaan pienen empisen jälkeen.

Kyllä hiihto on vaan se miun juttu, jolla saan hyvin rakennettua perustan kunnolle kestämään kovempia treenejä ja kisoja. Nousujohteisuus on tämänkin lumileirin avainasia. Matkuspäivän jälkeen olen aina aika väsynyt ja jumissa, joten pari ekaa päivää otin maltilla ja hain hiihtotuntumaan pikkulenkeillä ennen kuin alkaa tositoimet. Sitä monesti leirin alussa ajattelee, että on hirveän kiire aloittaa kova treenijakso ehtiäkseen tekemään kaikki olennaiset harjoitukset. Ei jei, maltti on valttia! Kymmessä päivässä kyllä ehtii toteuttamaan hyvän treenijakson ilman kiirettä.

En voi kyllä sanoa, että olisin aivan palautuneena lähtenyt kestävyyspainotteiselle treenijaksolle. Tammikuu tuli nimittäin viihdyttyä tiiviisti salilla rautoja kolistellen, joten lihaksisto oli alussa pienoisessa jumitilassa. Onneksi sitä "ihanuttaa" ei tarvinnut kestää ikuisuutta. Pari kevyttä hiihtoa leirin ekoille päiville huuhtoivat hyvin kuonat ja matkustusjumit pois kehosta.Päivät sisälsivät kaksi treeniä ( ap pääharjoitus ja ip palauttava), paljon lepoa ja ruokaa. Illat yleensä kruunasi sauna ja lumihanki :) Luksusta!

Sen verran hyvältä olo alkaa vihdoin tuntumaan, että pääsin tekemään hyviä kehittäviä treenejä. Nukkuminen on ollut suurimmaksi osaksi hyvää ja muutenkin palautuminen on normalisoitunut. Näin ollen päätin rohkeasti tehdä samalla viikolla kaksi tehotreeniä ja kaksi pitkää + muut huoltavat lenkit ja jumpat. Hiihtotuntuma oli kylläkin aluksi kadoksissa melkein kuukauden tauon jälkeen, joten ekat lenkit oli tekniikan ja rentouden hakemista.

Eka tehotreeni 5x5min/4 mäkivedot  aukasivat hyvin kropan ja hengityksen. Mäkeen hiihtäessä tulee samalla myös tekniikkaa ja koko kroppa joutuu tehokkaasti töihin. Toki meno ei ollut läheskään niin hyvää ja rentoa kuin viime vuonna, mutta en antanut sen haitata. Pääasia oli saada pitkästä aikaa hyvä tehotreeni ja vieläpä hiihtäen. Tehopäivän jälkeen yleensä perusmeno alkaa tuntumaan helpolta ja niin se tuntuin nytkin. Kahenkympin lenkki ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia ja olo oli energinen. Näin ollen palautumiskykyni on parempaan päin.

Noh pikku väsy oli hieman kuitenkin riipinyt kehooni ja leirin eka 3.10h lenkki oli sitten tahmeampaa menoa kuin olin tavoitellut. Alkukankeudesta huolimatta taivalsin itekseni rauhalliseen tahtiin 36km. Samalla tuli sivakoitua uusia latu-uria ja paria yyper kovaa seinänousua lukuunottamatta reitti oli oikeen mukava.  Pitää sitä välillä pystyä harjoittelemaan väsyneenäkin ja kestämään pitkäkestosta kuormitusta väsystä huolimatta. Kunhan vain muistaa, ettei sama meno jatku loputtoman pitkään.

Yksi välipäivä hiihdosta oli hyvä pitää, jotta meno ei mene aivan junnaamiseksi ja väkinäiseksi. Ostimme Ylläkseltä Simon kanssa molemmille omat sporttiset Kickpark potkukelkat. Potkukelkkailu on yllättävän tehokas liikuntamuoto, jolla saa kivasti voimaa jalkoihin. Mitä mäkisempi maasto sen tehokkaampaa. Välipäivänä tehtiin Simon kanssa 10km pk potkukelkka-juoksuyhdistelmä ja kyllä oli muuten mukavan erilainen harjoitus. Voin lämpimästi suositella muillekin Kickparkin ostoa. Näppärä ja vauhdikas menopeli! :D

Yhdistelmä palautti hyvin jalat ja kädet, joten keho oli taas valmis reippaampaan menoon suksien päällä. Toinen tehoharjoitus oli yhtämittanen 45min kiihtyvä rennon reipas veto. 25min alkuverran jälkeen aloitin vedon 20min suht rankkaa nousua vuorohiihtäen ja loppu oli enemmän tasatyöntöä. Tarkoitus oli hiihtää kiihtyvästi VK1-VK2 tehoilla. Vedon jälkeen seurasi 30min väliverra, jonka jälkeen tein vielä loppuun 2x5min  pk-vk mäkivedot ja 15min loppuverra. Kaikenkaikkiaan matkaa kertyi 25,5 km 2.02h. Ei mitään päätä huimaavia lukemia, mutta miulle ihan ok. Kokonaisuudessaan harjoitus oli todella antoisa ja itseluottamusta kasvattava.  Kyllä se sitkeä sissi siellä vielä on, vaikka kuukausi sitten oltiinkin aika syvässä kuopassa. Nyt on tärkeää pystyä harjoittelemaan terveenä ja hyvällä mielellä niin eiköhän tässä vielä pääse johonkin kuntoon.

Leirin päätti viimeinen 3.27h pitkälenkki 39km. Lenkki oli tarkoitus hiihtää niin hiljaa kuin vain pystyy ja nauttia hienoista Lapin maisemista. Onneksi sain Simon kaveriksi, sillä yhdessä matkan teko vierähti jutellen kuin itsestään. Yksin sitä helposti höntyilee ja vauhti saattaakin karata käsistä vk:n puolelle. Sää oli mitä mainioin ja suksi luisti ja piti hyvin.  Viimeisen lenkin lopussa kyllä huomasi, että koko viikon treenit alkavat painamaan kehossa. Ja niin pitääkin, jos on harjoitellut kovaa.

Vaikka en ole niin hyvässä kunnossa kuin viime vuonna samaan aikaan, en jaksa stressaantua asian kanssa. Pääasia, että voin taas nauttia urheilusta ja etenemään elämässä. Vuodet eivät ole samanlaisia ja elämän tilanteet muuttuvat. Toisaalta en ole enää katkera tapahtuneeseen, sillä opin taas paljon itsestäni. Kukaan meistä ei ole väsymätön kone, joka jaksaisi painaa vuodesta toiseen ilman seuraamuksia. Nyt sitten olen saanut rauhassa miettiä asioita ja tulevaisuutta ilman, että olisin kokoajan väsynyt. Väsyneenä kun ei järkikään oikeen tahdo luistaa saati, että pystyisi jotain tekemään.

Lapissa hoksasin, että kunnioitus itseäni kohtaan ja tietynlainen armeliaisuus on puuttunut miulta täysin. Jos ei ole sinut itsensä kanssa, ei voi edistyä oikeen missään. Kurinalainen pitää olla, jos meinaa päästä tavoitteisiinsa. Mutta kaikessa taas kohtuus. Jatkuvasti jos on liian ankara itselleen eikä mikään enää riitä ajaudutaan pahasti hakoteille. Kaikki tekeminen muuttuu pakonomaiseksi ja se ilo häviää.

Lapissa olo on kyllä toiminut niin suurena voiman lähteenä. En tiedä mitään niin kaunista kuin Lapin valkoinen luonto ja rauha. Se on jotain käsittämättömän hienoa, että väkisin voimat elpyvät ja keho puhdistuu. Lapin taika on tehonnut parantavalla tavalla ainakin minuun ja olen siitä kiitollinen. Mukavia talvipäiviä kaikille! :) Nyt jännäämään Sotshin kisoja.

 

Rentouden etsimistä ( 19.1.2014)

 

Vihdoin se talvi sieltä tuli myös Etelä-Suomeenkin. Ei tarvinnut pitkään odotella paukkupakkasia ja heti päästiinkin "nauttimaan" -20 lukemista. Vielä kun lunta sataisi ainakin 50cm ni voisi elätellä toivoa päästä ladulle. Kyllä on saanut soveltaa erityisesti pitkien aerobisten treenien toteutuksessa, koska ei ole päässyt hiihtämään.  Joka talvi olen rakentanut pohjakuntoni pääasiassa hiihtämällä ja nyt ilman hiihtoa on suoraan sanottuna ollut aika orpo olo. Hiihto on niin monipuolinen laji + että se ei rasita paikkoja läheskään niin paljoa kuin esim juoksu. Varmaan sekin on ollut yksi merkittävä syy vaikeuksiini, sillä Lapissa tuli ainakin huomattua hiihdon terapeuttinen vaikutus. Juosten kyllä tekisin mielelläni pitkiä lenkkejä, jos vaan paikat kestäisivät ja meno olisi hitaassa vauhdissa yhtä taloudellista kuin hiihdossa.

Hieman parempaan päin tässä ollaan muutenkin menossa, mutta edelleen päivä kerrallaan on edettävä. En jaksa enää surkutella negatiivisilla asioilla ja marmattaa huonosta kunnostani. Tosiasia on myönnetty itselle ja se, että elämässä pitää olla myös muutakin kuin urheilu. Rento asenne urheiluun ja oikeastaan ihan mihin vain pätee aika hyvin elämässä. Jos tekeminen on pakonomaista eikä siitä saa enää kaivattua mielihyvää, mennään väärille teille. Nyt vasta oikeastaan tajuan, miten suuri merkitys on tukijoukoilla ja menttaalipuolen valmennuksella. Yksin ajatustensa kanssa ei hyvää seuraa,eikä varsinkaan huonolla itseluottamuksella. Sokeana paahdoin vain päivästä toiseen halusin tai en. Ihan kuin olisin halunnut paeta pahaa oloa ja yksinäisyyttä karkuun urheilun keinoin. Jälkeenpäin ajateltunut todella älytöntä ja turhamaista touhua. Eihän siinä mitään muuta saanut aikaseksi kuin, että kadotti urheilun ilon ja kunto laski härän pyllyä alas. Kunnon pöllö pää...

Nyt olen pitkästä aikaa päässyt kunnon treenin makuun ja mieli on pysynyt aika kivasti mukana. Pääpaino harjoittelussa on voimatasojen ja peruskunnon nostaminen. Kävin pari päivää sitten fyssarin tutkittavana ja tiedostamani ongelma sai vahvistuksen. Fyssari nimittäin mittasi jalkojeni ympärysmitat ja tulosten perusteella oikea reisi oli n.1cm pienempi mitä vasen ja pohkeiden ero oli 0,5cm. Näin ollen ero on aika suuri ja vastaa kuulemma melkein samaa kuin toinen jalka olisi ollut pari kuukautta kipsissä. Ei siis mikään ihme, että etenkin hidas juoksu on tuntunut todella vaikealta monen monta vuotta. Siksi olenkin karttanut pitkiä juoksuja. Hiihdossa lihasepätasapainoa en niinkään ole huomannut kuin siten, että asento vähän meinaa joskus karata. Vahva ylävartalo on kuitenkin tukevoittanut sen verran hyvin, että meno on pysynyt taloudellisena. Juoksussa ja pyöräilyssä voima ei ole välittinyt oikein ja näin eteneminen vie turhaa energiaa.

Mikä sitten on saanut kehon näin merkittävään lihasepätasapainoon? Noh siihen sain pari syytä vastaukseksi. Kun lisäsimme matalan korokkeen kantapään alla, huomasimme lantion asettuvan paikoilleen. Voipi siis olla, että vasuri on hieman lyhyempi kuin oikea jalka jolloin kuormitus helposti siirtyy enemmän lyhyempään jalkaan ja näin lantio myös keinuu. Toinen syy on oikean nilkan virheasento, joka ohjaa askeleen väärin. Varon varmaan alitajunnassa oikeaa jalkaa, koska se on saanut kokea milloin mitäkin rasitusvammaa.

Tyttö siis joutuu kovalle voimakuurille. Oikeastaan ihan kiva, sillä tykkään nostella painoja ja nyt saa hyvällä omalla tunnolla kasvattaa lihasmassaa etenkin oikeaan kinttuun. Huvittavinta tässä kuitenkin on se, että olen tämmöisen virheellisen asia kanssa treenannut ja kilpaillut ties miten monta vuotta.  Kyllähän sitä tiesi, että jotain hämminkiä on kehossa mutta kukaan ei oikeen osannut tarkalleen sanoa, että mikä kuin vasta nyt miut tutkittiin kunnolla. Tämäkin tuli tehtyä oikeastaan ihan sattumalta ja olen nyt todella kiitollinen, että näin kävi monen mutkan kautta. Taas kerran asiat johdattelivat kuin itsestään oikeaan suuntaan :)

Jospa tässä nyt löytäisi taas oikean otteen elämään ja sen normaalin minän. Vastoinkäymiset  onneksi aina opettavat ja vahvistavat ihmistä sisältä. Loppujen lopuksi asiat ovat todella hyvin ja saan olla kiitollinen, että minulla on läheisiä ympärillä ja katto pään päällä. Nekään itsestään selvät asiat kun eivät ole läheskään kaikille niin selviä. Eikös se vähän niin mene, kun ihmiseltä riistetää joku tärkeä asia alkaa silloin sitä kaipaamaan kaikkein eniten. Hyviä treenejä seurakamuille!

Valopäät :D
Uuden vuoden tunnelmointia
Vähän huikkaa ni jaksaa jatkaa...

Rauhoittava Lappi ( 8.1.2014)

 

Viime postauksesta on vierähtänyt taas tovi, mutta ei se mitään hengissä edelleen ollaan. En todellakaan tiedä mistä sitä aloittaisi kertomaan, sillä viime viikkoina on ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä mukavaa sekä vähemmän kivoja asioita. Opettavaisia kuukaudet ovat ainakin olleet ja kyyneleitä on tullut vuodatettua ainakin koko vuoden edestä. Sen verran hakusessa aloin olemaan, että täydellinen pään nollaus oli todella paikallaan. Kaksi viikkoa Ylläksellä teki taas tehtävänsä ja  takaisin palasi parempivointisempi tyttö. Alku oli kylläkin vaikea, sillä satuin saamaan heti reissun alussa kevyen flunssan + että olin jo valmiiksi todella ylirasittunut ja väsynyt. Näin ollen lähtökohta lumileirille ei ollut oikeen paras mahdollinen.

Onneksi maltoin mieleni ja otin ensimmäisen viikon todella iisisti. Terveydellä leikkiminen kun on yleensä riskialtista touhua. Kuuma juomaa, vitamiineja, kevyttä ulkoilua ja lepoa ni johan se pöpö laantui pois kehosta. Nousujohteinen eteneminen harjoittelussa oli kyllä tällä kertaan valttia ja onnistunut positiivinen asia. Lähdin nimittäin niin pohjamudista päivä kerrallaan rakentamaan harjoitusviikkoa päätavoitteena saada takaisin se vahva ja energinen tyttö. Sykemittarin jätin kokonaan pois ahdistamasta, ja näin päätin kuunnella  kehon sisäisiä tuntemuksia ja mielen tilaa. Eihän ne ensimmäiset hiihdot olleet mitään nautinnollisia hetkiä, sillä jo ihan kävelyvauhti nosti sykkeen aerobiselle kynnykselle. Kunto alkoi kuitenkin pikku hiljaa kohenemaan ja palautuminen sujumaan edes sinne päin mitä sen pitäisi olla. Nukkuminen oli levollista, ravinto laadukasta ja riittävää ja harjoittelu sopivan rasittavaa.

Uniongelmani ei ole ollut kyllä mikään pikkujuttu, sillä se on ollut kaiken tämän pahan olon ja masennuksen pitkittäjä ja keskipiste. Kolme päivääkin kun valvoo vuorokauden ympäri voi todeta olevansa umpi humalassa. Päässä pyörii, kävely jopa tuottaa vaikeuksia, aivan pienet mitättömät asiat polttaa päreet ja elämän ilo katoaa. Aikainen lääkärissä käynti helpotti onneksi asiaa. En ole koskaan mielelläni ottanut vastaan pillereitä, mutta tässä tilassa muutakaan en voinut. Nukkuminen oli saatava jollekin tolalle, sillä muuten en enää pitkälle pötkisi. Luonnonmukainen melatoniinilisä + nukahtamislääke ovat auttaneet saamaan kehon rentoutumaan ja tytön unten maille.  Lapissa olo jo muutenkin rauhoittaa niin kokonaisvaltaisesti ihmistä, ettei kyllä pitkään tarvinnut unta odotella.

Juuri kun pääsi nauttimaan hiihdon huumasta koittikin kotimatka. Vaikka ensimmäinen viikko meni malttaessa, niin toisella viikolla kykenin jo ihan kelpo hiihtoihin. Pisin lenkki ei ollut kyllä kuin vähän vajaa 40km, mutta lähtökohtaan nähden ihan hyvä. Tärkeintä oli rakentaa peruskuntoa vahvemmaksi ja näin mieli virkeämmäksi. Olen huomannut, että pitkät pk-hiihdot ja pyöräilyt ovat toimineet samalla terapeuttisina voiman lähteinä mielelle. Itseluottamuskin kasvaa, kun huomaa jaksavansa entistä pidempää :)

Paljon jäi vielä asioita kirjottamatta, mutta nyt alkaa olemaan peppu sen verran puuduksissa että on hyvä lopettaa tähän. Lappikuvia tulee heti, kun saan ne vaan koneelle,

 

 

"Kantapään kautta opettelua" ( 6.12.2013)

 

Tätä kirjoitusta ei ole ollut helppo alkaa tekemään, sillä viime ajat ovat olleet todella vaikeita. Tyttö on kaivautunut syvään kuoppaa, josta ei tunnu pääsevän pois. Negatiivisia asioita on luonnollisesti muutenkin miljoona kertaa vaikeampi kertoa kuin kivoja onnistuneita treenijaksoja. En muista milloin viimeeksi olen ollut näin pahassa ylirasitustilassa kuin nyt :/ Koska urheilu on minulle yksi tärkeimmistä asioista maailmassa, on ollut hyvin haasteellista hyväksyä tilanne. Tosiasian myöntäminen itselleen, että nyt mennään pahasti mönkään on vienyt oman aikansa. Olen lykännyt ja lykännyt sitä eteenpäin, kunnes eräs harmaa treenipäivä pyörryin melkein salille. Päässä sumeni ja tekeminen oli kuin olisi ollut jossain pivessä. Kotona ei vienyt kauvaa, kun purskahdin vain itkuun ja raivosin itselleni miten olen saanut ajettua itseni näin pahaan tilaan.

Ylirasittuneena olo on hyvin masentunut, itkuinen ja ärtyinen eikä mistään tunnu tulevan mitään. Syke hakkaa korkealla, vaikka kuinka menisi matovauhtia. Sama meno alkoi näkymään myös työrintamalla. Aloin pahasti unohtelemaan asioita, työmotivaatio on laskenut rajusti eikä hymyssä suin menosta ole tietoakaan. Pahinta tässä tilassa on ollut, etten ole saanut kunnolla nukutuksi. Unettomien yöiden jälkeen olotilaa voi kuivailla kuin olisi krapulassa. Pidemmän päälle ei hyvä asia, sillä palautuminen treeneistä ja työstä kärsii pahasti.

Kantapään kautta oppiminen on työläs tapa oppia treenaamaan oikein. Viime kerralla kirjottaessa hoksottimet olisi pitänyt todella soida ja kaiken maailma tuntosarvet olla pelissä. Suurimmaksi osaksi urheileminen pitää olla mukavaa tekemistä ja siitä on todella nautittava,  jos meinaa kehittyä urheilijana.  Sitä se ei nyt ole ja haluan todella pois tästä tilasta. Pois pääsy ei onnistu kuitenkaan henkisesti väsyneenä ja fyysisesti ylikuormittuneena. Näin ollen pakkolepo on ainut lääke parantumiseen.

En voisi kuvitellakaan elää ilman liikunnan tuomaa hyvän olon tunnetta, onnistumisen kokemuksia treeneissä ja kisoissa ja sitä ihanaa energisen pirteetä mieltä. Jos nyt en tajua ottaa kevyemmin, voin joutua pahimmassa tapauksessa pitämään todella pitkän tauon. Urheilun lopettaminen ilman omaa tahtoa olisi pahin mahdollinen päätös hyvin alkaneelle "urheilu-uralle".

Nyt kuullosten päivä kerrallaan olotilaani ja harrastan todella kevyttä liikuntaa ihan vain mieltä piristääkseni. Koiran kanssa kävely on ollut yksi hyvä keino malttaa mieli ja pitää tahti kevyenä. Raitis ilma muutenkin ihanassa talvisäässä  piristää hyvin koko kehoa ja mieltä. Elämästä pitää osata nauttia ja siitä mitä on. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Liika on liikaa (17.11.2013)

 

Pari edellistä viikkoa ovat sujuneet aika kaksijakoisin fiiliksin. Välillä meno maittaa ja happi kulkee ihan kivasti. Vastapainoksi on myös todella väsyneitä päiviä, jolloin ei kulje mihinkään ja tekisi mieli heittää sykemittari jorpakkoon. Näitä ei niin mukavia päiviä on alkanut ilmaantumaan vähän liiankin usein.

Niin kuin viimeeksi taisin mainita, olen super huono lepäämään, koska kehoni on tottunut liikkumaan ja saamaan päivittäin jonkinlaisen endofiiniruiskeen liikunnan avulla. Viime aikoina stressihormooneja on alkanut jylläämään kehossani liiankin paljon, jolloin mitta on tullut täyteen. Ihmisen elimistö kun ei osaa jaotella työstä tai urheilusta aiheutunutta stressiä ja yhteen sekotettuna syntyy aikamoinen soppa. Kun treenit päättyvät itkukohtaukseen tai älyttömään treenikamojen pieksemiseen, on hälyytöskellojen viimeistään soitava. Kaikki ei siis ole ollut ihan kohdallaan :/ Lääkkeeksi on vissiin vain harjoittelun keventäminen, mielialan ja sykkeen seuranta tai muuten jossain vaiheessa tulee totaalitauko kaikkeen tekemiseen. Minut tuntien ei ole ollut helppo malttaa vain kevyeeseen sauvakävelylenkkiin tai jumppaan. Jos syke lyö sauvailessa  jo 130-140 niin ei kai se muu auta.

Luulin, että väliaikanen syysväsy oli vain ohimenevää. Oikeastaan tätä siksak menoa on jatkunut siitä lähtien, kun päätin triathlonissa kisakauden. Jotenkin sitä jäi kaudesta niin hyvä fiilis, että toivoin saavani kokea vielä lisää niitä samoja ihania onnistumisen tunteita. Tulihan niitä syksyn juoksukisojen ja treenien myötä, mutta en sitten vastapainoksi oikeen ymmärtänyt levätä tarpeeksi. Jatkoin vain tukkaputkella viis veivaa palauduinko treeneistä vai en. Ajatus päässä, "eihän tässä ole enää mitään tärkeitä kisoja lähimain niin voin huhkia miten haluan". Tyhmä mikä tyhmä.

Miten sitten kesällä palauduin niin hyvin tri-kisoista? Noh jälkeen päin miettien syy on selvä. Kesällä sain keskittyä vain urheiluun, jolloin ei ollut muita ylimääräisiä huolia/ stressitekijöitä. Ravintojutut olivat kunnossa, uni hyvälaatusta/riittävää sekä rasitus sopivassa suhteessa levon kanssa. Kisakauden alussa pk-puoli on  vielä vahvassa kunnossa, mutta kauden lopussa se on kärsinyt kisailusta. Palautuminen oli kesällä siis lähes aina täydellistä kisojen ja kovien treenien jälkeen. Nyt työnteon lomassa treenailu ei ole aina ollut optimaalisinta. Syön töissä omat eväät, jota tuntuu jokakerta olevan liian vähän. Töissä kulutus on yllättävän suurta, koska pitää olla jatkuvasti liikkeessä ja valppaana lapsien kanssa. Ovat nimittäin välillä semmosia riiviöitä että huh huh. Sitten työpäivän jälkeen onkin kiljuva nälkä eikä tulisi mieleenkään lähteä heti treeneihin. Aamuheräämiset ovat myös jotain niin inhottavia, että mielummin lähtisin lenkille kuin töihin, jotta kone käynnistyisi tehokkaasti. Jos uni tulisi heti ilta ysiltä niin menisin varmasti tutimaan, eipä tule ei vaikka kuinka yrittää. Valon puute on myös yksi suuri syy vireystilaani. Rakastan niin aurinkoa ja sen tuomaa pirteyttä koko kehoon ja mieleen. Talven valaisevaa lunta siis odotellessa.

Jatkuva suorittaminen elämässä on muutenkin pidemmän päälle hyvin kuormittavaa sekä henkisesti että fyysisesti. Seinä tulee meille kaikille vastaan, jos ei ymmärrä tarpeeksi ajoissa höllätä tahtia. Joudun myöntämään olevani näitä suorittajatyyppejä, jotka vääntävät vaikka yhdellä jalalla treenin tai menevät puolikuntoisena töihin. Sitkeä pitää olla, mutta ei järki jäässä.

Jos jotain positiivista on sanottavaa tähän loppuun niin väsyaalloista huolimatta kipitin toissa viikolla 5km enkan aikaan 19.30 Lummin testijuoksussa :D En kyllä vieläkään voi ymmärtää moista, sillä ei ollut todellakaan tarkoitus juosta ennätystä vieläpä yyper huonossa säässä. Mukava yllätys kuitenkin synkkyyden keskellä.

Nyt on meneillään kevyt viikko ja siinä olen onnistunut. Sen verran hyvin kaksi perusviikkoa ja yksi kova viikko teki tehtävänsä, ettei ole ollut minkäänlaisia tuntienkeruuhaluja saati leikkiä tehojen kanssa. Yksi tehokkaampi juoksu/tekniikka ja sekä perusvoimaharj. salilla olivat tämän viikon kuormittavimmat treenit. Muuten tekeminen on ollut kevyttä pk:ta. Olo on kyllä virkeämpi pitkään aikaa, kun on oikeasti malttanut ottaa iisisti. Toivottavasti sama meno jatkuu ja järki pysyy päässä :) Malttia treeneihin kamut!

 

Blue Sky
Piristävältä aamu-uinnilta Ruokolahdella :P
Fiilistelylenkillä Rockyn kanssa

Pyramidin rakennus käynnistynyt (5.11.2013)

 

Kylläpä ulkona voi olla synkkää ja märkää, masentavaa. Valon puute näkyy ja tuntuu ainakin minun kaltaisessa auringonpalvojassa. Aamuheräämiset 6.30 eivät nappaa yhtää tähän aikaa vuodesta ja mielellään kääntäisi aamulla vain kylkeä. Ei kai se muu auta kuin kestää ja painaa pitkää päivää marisematta. Kyllä se talvi sieltä vielä tulee. Odotan niin suksille pääsyä ja lumen tuomaa valoa ja puhtautta. 

Hyvin on taas löytynyt motivaatio aloittaa uusi ja pitkä harjoituskausi. Niin kuin viimeksi taisin mainita oli hieman tyttöön iskenyt syysväsy ja puhtipoisfiilis pariksi viikoksi, mutta se oli varmaan ihan suotavaa pitkän kisakauden jälkeen. Nyt on sitten taas hirmu into rakentaa pyramidi entistä vahvemmaksi kohti ensi kesää. Maltti on kuitenkin muistettava pitää mukana ja edettävä nousijohteisesti ilman ihme taikatemppuja. Onneksi keho hyvin antaa kyllä merkkejä, jos meinaa alkaa mennä liian lujaa.  Monesti parin hyvän treenipäivän jälkeen seuraa vaisumpi päivä, eikä niin virkeä tyttö. Ei pidä kuitenkaan säikähtää ja lannistua, vaan kuunnella kehoa mitä se pystyy vastaanottaa minäkin päivänä.

Ennen uutta harkkakautta on ollut syytä miettiä mitä pitää tehdä, että kehittyy entistä sisukkaammaksi triathleetiksi. Suurimmat kehittämisalueet ovat selkeät, uintitekniikka paremmaksi ja pyöräjalkoihin voimaa ja sitkeyttä. Juoksun pk-puolta ja jalkojen pitkäkestosta iskunsietokykyä on vahvistettava laadukkailla peruslenkeillä. Taloudellisuus jokaisessa kolmessa lajissa on kaiken a ja o, jotta pystyy kehittymään ja treenaamaan nousujohteisesti. On aivan turha yrittää räpiköidä satasen reippaita vetoja, jos tekniikka on hakusessa. Samoin vahvoista pyöräjaloistakin voi vain uneksia, jos perus pyöristystekniikka/nopeus ei ole vielä peruskauraa. Pyramidi on kasattava niin, että se on riittävän vahva pohjalta kestämään ylemmät kerrokset. Jos pohja pettää, pettää koko homma. On hyvä siis lähteä liikkeelle perusasioista.

Ensinnäkin kauden alussa on hyvä hieman testailla kuntoa kolmessa eri lajissa, jolloin tietää lähtötason. Pyöräkuntoani olen testannut Wattbikella Storerin nousevan tehon testillä. Suoraan sanottuna  tytöllä oli jalat jo valmiiksi paketoitu pois pelistä, koska ei oikeen irronnut  minkäänlaisia tehoja. Noh eipä kyllä mikään ihme, jos kerta pari päivää sitten on käynyt juoksemassa mäkiä ja portaita. Tyhmempikin tietää mitä voi siis odottaa... ennenaikainen happohyökkäys. Testi kestää 8-12minuuttia eli noin cooperin verran. Kuorma nousee 15 Wattia minuutin välein. Ennen testiä on hyvä tietää 3minuutin maksimi, jonka perusteella määritetään aloituswatit. Miulla se oli 100 Wattia, josta pääsin hädintuskin 250Wattiin (tavoite oli 260Watt), joten tyttö sai kokea karvaan tappion :/  Mieli oli hetken todella maassa, sillä luulin pääseväni suht vaivatta 250-260 Wattiin. Meno oli aivan jotain muuta kuin helppoa. Tuntui, että seinä tuli vastaa kertarysäyksellä, vaikka kuinka yritti rimpuilla happoja vastaan. Sykekkään ei ehtinyt nousta kuin 188, kun normaalisti saan sen ainakin 191. Ärsytys oli niin suuri, joten tein päälle vielä voimaharjoituksen ylävartalolle/ huoltavan jaloille. Ei ollu mitään asiaa lopettaa hommaa tuollaiseen tulokseen. Järkevä tyyppi ei olisi edes tehnyt koko testiä jo valmiiksi tukkosilla jaloilla( tarkoitus on kuitenkin saada kaikki kehosta irti).

Uinnissa pitää varmaan myös tehdä joku testi (100m tai 1000m?) mutta se saa odottaa vielä kuukauden pari. Ensiksi on saatava tekniikka jollekin tolalle. Juoksukuntoani tulen testaamaan ainakin kerran kuussa LUMin järjestämässä 5 tai 7km testijuoksussa. Tänään on muuten luvassa eka 5km juoksu ja tietenkin sataa vettä :/ Nooh pitää nopeasti kipasta se pois alta ja loppuverrailla trainerilla.

Pitkästä aikaa kirjasin viikot numeroin. Viikon tunnit ovat vielä tässä vaiheessa maltilliset, sillä niitä on vähitellen pystyttävä kasvattamaan 15-20h paikkeille. Kun hiihto tulee mukaan kuvioihin, kasvaa tuntimääräkin automaattisesti. Ensi viikonloppuna onkin sitten Kar Tri:n järjestämä triathlonleiri, jossa  Simo, Jouko ja mie toimimme vetäjinä. Tervetuloa kaikki triathlonista kiinnostuneet hikoilemaan ja nauttimaan monipuolisesta lajista! ;)

 

Viikko 43                                                         Viikko 44

Pyöräily 2.30h                                                Pyöräily 3.05h

Juoksu/sauvakävely 4.55h                          Uinti 2.10h

Uinti 1.15h                                                       Juoksu/sauvakävely 3.20h

Lihaskunto 2.45h                                           Lihaskunto 2.40h

yht. 11.25h                                                        11.10h

 

Hymyssä suin ennen starttia
Peräkanaa etenemistä
Mukavan vaihtelevaa maastoa
Syksyn väriloistoa
Loppunousu hapotti

Positiivisuus on kaiken A ja O  (23.10.2013)

 

Sata sata ropisee, syksy todella on! Runosuoni vihdoin taas sykkii :) On ollut jo pitkään tarvetta tulla raapustelemaan tuntemuksiani ja tämän hetkistä menoa. Mitään maata mullistavaa ei ole tapahtunut, vaikka uusi harkkakausi onkin pärähtänyt käyntiin. Pientä syysväsyä on ollut ilmassa, joten aivan hymyssä suin ei ole treenit aina kulkeneet. Toissa viikonlopun X-Runin jälkeen totesin, että tähän on hyvä päättää tämän vuoden kisailut. Sen verran tyttö oli puhki sekä henkisesti että fyysisesti. Mieli halajaa jo perusharjoittelun pariin. Tukkoisesta menosta huolimatta Rauhan mukavan haastavat maastot ja aurinkoinen syysää takasivat nautinnollisen kisapäivän :) Kolmas sija, hyvät tavarapalkinnot + kylpylässä rentoutuminen olivat vielä piste iin päälle :D

Monen urheiluvuoden jälkeen voin todeta, että positiivinen asenne elämään ja aito rakkaus lajia kohtaan ovat avain asioita kehittymiselle. Jos mieli ei tule mukana harjoittelussa tai kisoissa, on aivan turha uneksia superkunnosta tai voitosta. Tietenkin meillä kaikilla on niitä huonoja päiviä, jolloin ei vaan kulje eikä huvita pistää lenkkareita jalkaan tai pulahtaa altaaseen. Mielen ja kehon kuuntelu on taito laji, eikä sitä opi kuin monien vuosien kokemuksen kautta. Itse olen todella huono erottamaan oikean väsyn  ja laiskuuden toisistaan. Uskallus levätä on jotenkin aina ollut  vastenmielistä ja suorastaan tylsää. Pitää olla todella painava syy, jos treeni jää tekemättä. Nautin harjoitella paljon ja kovaa aina niin pitkään kunnes väsy iskee tyttöön. Monesti väsy riipii pikku hiljaa kehoon enkä läheskään aina ehdi tajuta sitä vasta sitten, kun keho viestittää mm haluumattomuudella harjoitella, mielialan vaihteluilla, unettomuudella, pahimmassa tapauksessa rasitusvammalla.

En ole varmasti ainut ongelmani kanssa, sillä olen kuullut ja lukenut etenkin naispuolisten urheilijoiden olevan ylitunnollisia monesti tällaisissa asioissa. Lepopäiville yritänkin keksiä mahdollisimman paljon muuta tekemistä ja ajateltavaa, etten vain sortuisi hikoilemaan. Välillä onnistun, välillä malttamattomuus vie voiton.

Nyt about viikon verran olen viettänyt  kisojen jälkeistä ns "ylimenokautta" . Se ei suinkaan tarkoita sitä, että lepäisin laakereilla tuon ajan vaan urheilen lähinnä  fiiliksen mukaan ilman sen kummempaa ohjelmaa ja harjotustuntien laskua.Totaalitauko urheilusta olisi kyllä muutenkin mahdottomuus kohdallani enkä koe sellaista välttämättömäksi. Näin siirtymäkaudella olen alkanut herättelemään kuihtunutta lihaksistoa salilla, sauvaillut purtsilla, uinut kerta pari viikossa ja rullaillut trainerin päällä.  Juoksussa olen kiinnittänyt huomion tekniikkadrilleihin ja lajivoimaan mäkien ja rappusten avulla.

Perusvoimataso etenkin jaloissa on kyllä laskenut huolestuttavan alas, sillä viime viikon pe salin jälkeen olin aivan kipsissä. Esimerkiksi takakyykky 4x15 30-35kg ja askelkyykky 12kg kahvakuulilla 3x8 saivat koipeni yyper kipeiksi pariksi päivää. Käsissä ja keskivartalossa voimatasot ovat ihan okei. Tulipahan ainakin uutta ärsykettä, jos ei muuta. Jatkossa taidan kuitenkin tehdä 3 x 10-12 sarjoja hitusen kovemmilla painoilla, jolloin paikat eivät välttämättä jumiudu niin pahasti. Saliharjoitukseni muutenkin tuntuvat monesti venähtävän kaksi tuntisiksi, jolloin harjoitus alkaa menemään liikaa kuluttavan puolelle kuin kehittävän. Siinä pitää tehdä muutos! Ouraiit, nyt on syytä lopetella ja alkaa suunnittelemaan tulevaa Kar Tri:n triathlonleiriä. Antoisia treenejä kaikille! :)

 

 

 

Ilmeestä päätellen rento meininki (Tirmo Tri)
Vaihtoon tulo (Nastola Tri)

Mietteitä menneistä ja tulevasta (29.9.2013)

 

Syksy on tehnyt kunnolla tuloaan, joten nyt voi sanoa hyvästit ihanille kesäpäiville yhyy :/  Sitä lämpöä olisi vielä nautiskellut mielellään ainakin kuukaus pari. Nooh on syyspäivissäkin omat hyvät puolensa. On mukava poltella kynttilöitä ja käpertyä viltin sisään nauttimaan tunnelmasta. Juoksulenkit syksyn raikkaassa ilmassa ja väriloistossa ovat todella hienoja ja mieltä virkistäviä hetkiä. Sisätreenejäkin salilla on paljon kivempi tehdä, kun ulkona on sateinen syysää. Halliin menokaan ei ole niin suuri kynnyskysymys, kun illan hämäryys pakottaa suorastaan sisätiloihin. 

Huonoita ja harmillisinta syksyssä on, että silloin yleensä kaiken maailman pöpöt saavat valtansa. Koulussa erityisesti ne tahtovat muhia pitkäään. Olen potenut tässä ainakin kaksi viikkoa flunssaa. Välillä jo tuntui, että sain taudin taltutettua, mutta ei. Lassen hölkän jälkeen sama räkäinen meno jatkui parin päivän päästä eikä loppua tunnu näkyvän. Olen heti kyllä tajunnut ottaa kevyemmin, kun olo on tuntunut siltä. Mutta en näköjään  tarpeeksi pitkään. Mieliala ja olotila on vaihdellut ärsyttävää siksakkia, että ihan itseäänkin hirvittää :O

No sitten positiivisempia aatoksi. Tri-kisakausi on siis paketissa ja nyt sitten on hyvä esittää kuuluisat jälkispekuloinnit. Lyhyesti ja ytimekkäästi voin todeta, että kausi sujui yliodotusten. Yllätin itseni monessa kisassa ja huononakin päivänä venyin keskinkertaiseen suoritukseen. Kevään vaikeudet eivät todellakaan antaneet odottaa näin hyvää kisakautta.  Onneksi usko itseensä ja suunnaton palo triathlonia kohtaan oli niin suuri, etten vähällä luovuttanut. Niin se vaan taitaa mennä, että asiat johdattelevat toinen toistaan monen mutkan kautta.

Ilman jalkavaivaa en olisi varmasti pyöräillyt keväällä niin paljon ja näin saanut pyöräilyä yhtä hyvään kondikseen kuin mitä se parhaimmillani sain. Uskallus käydä tempoissa oli myös suuri edistysaskel kohdallani, sillä ennen se oli jotenkin niin suuri kynnyskysymys. Sitä jotenkin piti itseään niin huonona pyöräilijänä, ettei kehdannut mennä rimpuilemaan muitten eteen, ja nolaamaan itsensä. Näin jälkeen päin ajateltuna naurattaa tuollanen ajatusmaailman. Eihän sitä millään voi kehittyä, jos ei löydy minkäänlaista luottoa itseensä ja tahtoa kehittyä. Ihan hyvin pyörävauhti kehittyin kevään 17.20 temposta  loppukesän 16.04 lukemiin.Töitä pitää tehdä eikä oikotietä onneen siis ole.

Uintipaussi teki varmaan osittain ihan hyvää (etenkin päälle), mutta kyllä uintimäärän puutteellisuus näkyi sitten itse kisoissa. Tyttö jäi aika pahasti jälkeen muista, eikä voi syyttää kuin itseään. Positiivinen asia oli kuitenkin huomata, ettei uintikuntoni ainakaan yhtään huonontunut viime kesästä. Päinvastoin se hieman parani:) joka sinänsä tuntui ihmeelliseltä.Viihdyn kyllä miljoona kertaa enemmän avovedessä kuin hallissa, joten se voipi olla yksi syy miellekkääseen uimiseen kesällä + että kesä oli mitä mainioin säällisesti.

Vahvin ja tutuin lajini juoksu myös yllätti. En olisi mitenkään voinut uskoa, että olen tänä kesänä  ennätyskunnossa. Talvella juoksentelut olivat niin olemattomat eikä keväällä/kesällä  juoksumäärä  paljoa päätä huimannut, sillä pelkäsin loukkaantumista kisakauden keskellä. Vissiin sitä juoksi sen verran laadukkaasti treenit, että se kehittyi ja jalat säästyivät pahemmilta kolotuksilta. Kolmen lajin suhteutus toimi varmaan ensimmäistä kertaa kutakuinkin oikein tai ainakin sinne päin.

Kolmen lajin lisäksi pidin koko kesän ohjelmassa lihaskuntoharjoittelua, lähinnä lajinomaista sekä huoltavassa että liikkuvuutta edistävässä muodossa. Keskivartalon tukilihakset ovat yhdessä tärkeimmässä roolissa säilyttämään ryhdin etenkin juoksussa ja hallitsemaan vartalon uidessa. Jos lantio pettää, pettää koko paketti ja ahteri laahaa maata. Kahden lajin jälkeen väsy alkaa monesti painamaan jaloissa juoksun aikana. Jos tukilihakset ovat kondiksessa, ei väsy  tulekkaan niin aikaisin jalkoihin. Siinä on varmasti yksi syy juoksuni helppouteen uinnin ja pyöräilyn jälkeen.

Parantamisen varaa on vielä monessa osa-alueessa ja työn sarkaa on paljon tulevalle harjoituskaudelle. Ensinnäkin uinnin kanssa saan varmasti painia kyllästymiseen asti, mutta ei sitäkään pidä väkisin vääntää. Miun pitää nyt jostain saada into ja aito halu kehittyä uimarina. On aivan turha mennä halliin kellumaan, jos fiilis on jossain aivan muualla. Nyt varsinkin tässä alussa keskityn tekniikkaan ja unohdan pitkät kelaukset. Pyöräilyyn tulen saamaan uutta potkua maantiepyöräilyn asiantuntijalta  Pusan Terolta. Esimerkiksi pyöräni säädöt hän pisti heti uuteen uskoon ja kappas vain ajoasento on tuntunut siitä lähtien miellekkäämmältä. Harmi vain, kun sitä ei tajunnut aikaisemmin tehdä. Juoksuani meinaan kehittää edelleen omin harjoitusmetodein, sillä se on tuntunut tuottavan tulosta. Ei siis mitään ihmeellisyyksiä tule tehdä vaan pitää sama linja, tekniikka hyvänä ja järki kädessä määrän suhteen niin kehokin tykkää. Nyt pitää vaan saada tämä pahuksen räkä pois rööreistä niin pääsisi kunnolla treenaamaan.

Jees, eipä tässä muuta tällä kertaa. Tänään tuli tehtyä syksyn eka 1,5h palauttava sauvalenkki ja kyllä mieli jo halajaa suksien päälle :P Talvea siis odotellessa, moe!

 

Kisan jälkifiiliksen (Hannu, mie ja Simo)

Tri-kauden päätöskisa ( 4.9.2013)

 

Raapustelen taas vähän jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sen verran arki ollut kiireistä, että työt ja treenit vievät suurimman osan ajasta ja levätäkkin pitäisi jossain välissä. Näin ollen pää ei ole illalla enää missään parhaassa mahdollisessa kohdiksessa vuodattamaan järkevää tekstiä.

Kuopion kisasta palautuminen sujui hyvin ilman pahempia kolotuksia. Tietenkin lihas- sekä henkinen väsymys painoi tytössä pari päivää, mutta niistä pääsi suht nopeasti eroon kevyillä harjotteilla. Hyvin huomaa vahvan peruskunnon merkityksen nopeassa palautumiskyvyssä. Talven pitkät pk-treenit ovat siis tuottaneet tulosta :)

Sm-kisoista jäi sen verran hyvä fiilis vielä riipimään mieleeni, että päätimme parin viikon päästä Simon kanssa startata Nastolan perusmatka. Ennen Nastolaan kävin ajamassa Muukossa 10km pm-tempon ja yllätys yllätys olin ainut nainen. Tempoaikani parani yllätyksekseni 16.15 lukemiin sateisesta ja tuulisesta säästä huolimatta. Tarkoitukseni oli saada temposta hieman kovuutta pyöräjalkoihin, jotta Nastolassa eteneminen olisi rennompaa.

Nastolassa kisattiin tri-kauden viimeinen sm-kisa ja sehän oli täysmatka eli raaka Ironman. Ei kateeksi käynyt  katsellessa täydenmatkan menijöitä, sillä etenkin juoksureitti oli hyvin vaativa maratonin taivaltamiseen. Mutta haasteellisista oloista huolimatta, moni triathleetti suoriutui kisasta hienosti. Onneksi sää oli mitä mainioin, sillä ilma oli aurinkoisen raikas 18-20c (tosin aamulla vain n.10c) ja tuuli n.3m/s. Aallokkoa ei juuri ollut, joten uiminen oli mukavaa. Jees, sitten omaan kisasuoritukseen.

Aamulla kisafiilis oli jostain syystä vielä hieman kateissa. Fyysinen puoli oli hyvä, mutta henkinen puoli pisti ensimmäistä kertaa oikeen kunnolla vastaan tänä kautena. Ei auttanut kuitenkaan jäädä voivottelemaan vaan nokka kohti Nastolaa. Kisapaikalle saavutessa mieli alkoi vähitellen heräämään nähdessäni täydenmatkan menijöitä pyöräilyosuudella. Fiilis oli huipussaan. "Jee, siistiä päästä taas kiusaamaan itseään ja pistämään vielä kerran kaikki peliin", ajattelin.

Perusmatkalla oli kisaamaassa runsas osallistujamäärä (reippaasti yli sata), joten se tiesi ruuhkaa ainakin uinnissa. Alkumatka menikin vähän sekavissa tunnelmissa, kun kättä ja jalkaa tuli vähän väliä joka puolelta. Noh onneksi ekan poijjun jälkeen meno rauhoittui ja pääsin kauhomaan omaa uintia. Pitkältä tuntuvan uinnin jälkeen ranta vihdoin alkoi häämöttämään. Aika ei ollut kummonen 27.30 paikkeilla eli minsan hitaampi mitä Kuopiossa, aijai :/ 

Ykkösvaihto sujui sutjakkaasti ilman ongelmia. Jälkeenpäin kuitenkin tuloksia katsellessa  T1:ssä meni aikaa huikeat 1.58, jota en vieläkään voi uskoa todeksi :O Ajanotossa on pakko olla käynyt joku virhe, sillä en mielestäni tällä kertaa möhlinyt. Pyörän päälle taisin kuitenkin päästä toisena naisena. Koivulan Venla vahvana uimarina ja pyöräilijänä oli edellä. Pyöräjalat olivat eka 10km  totaallisen kankeat eikä etenemisestä meinannut tulla yhtään mitään. Kisa oli peesikieltoinen, joten muistakaan ei saanut apuja. Onneksi nihkeän alun jälkeen aloin saamaan rytmistä kiinni ja jalat suostuivat yhteistyöhön kanssani. Vaikka toimitsijat kuinka varoittelivat ennen kisaa seuraavansa tarkasti peesausta, ei sakkoja pahemmin jaettu. Minunkin ohi mennä sujahti "pariskunta" viis veisaa peesikiellosta. Säännöt on tehty noudattamista varten, ei rikkomista vaikka kuinka oli kuntotapahtumasta kyse. Ärsyttävää tollanen epärehellinen toiminta :(

Pyöräilyaikaani 1.16.35 olin tyytyväinen, sillä reitiltään se oli yksi haastavimmista mitä olen polkenut yksin. Kaikki voimat eivät todellakaan menneet pyöräilyssä, sillä pääsin hyvävoimaisena juoksuosuudelle. Saavutin melkein heti edellä olevat kaksi naista. Jalat suorastaan lensivät eikä missään vaiheessa hapottanut. En tiedä missä ihmeen eufoorisessa olin, mutta askel vaan vei ja vei. Juoksu oli yksi elämäni parhaimmista ikinä. Saavutin kokoajan kärkinaistakin, mutta matka loppui taas kesken. Maalissa eroa ei ollut kuin 1.06 ja juoksin vahingossa 10km enkkani 40.06 :))  ja loppuaika oli tasan 2.27. Alkuvaikeuksista huolimatta lopputulos tyydytti, sillä se oli taas järkevän nousujohteinen.

Tri-kaudelle tuli hyvä päätös ja kokonaisuudessaan koko kesä meni yliodotusten. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita. Ensi kerralla kerron tarkemmin miten kausi 2013 meni ja mitkä on tunnelmat/suunnitelmat ensi kautta ajatellen.

 

SM-perusmatka (25.8.2013)

 

Viime kerrasta on vierähtänyt ikuisuus ja sainpa vihdoin ja viimein itseni kirjoitustuulelle. Parin viikon aikana on ehtinyt tapahtumaan paljon asioita sekä urheilun että  muun elämän puolella. Paluu työelämään koitti koulujen aloittaessa uuden lukukauden. Näin ollen arki on ollut aika kiireistä.

Kauden yksi päätavoitteistani Kuopion SM-perusmatka kisattiin pari viikkoa sitten. Siellä pääsin todella koettelemaan kuntoani ja näkemään tasoni Suomen parhaimpien naistriathlonistien kanssa. Ennakkotunnelmat olivat kaksijakoiset. Tiesin olevani yksi porukan heikoimmista uimareista sekä puolestaan vahvimpia juoksijoita. Ajattelin "Jos pääsen edes jonkilaiseen porukkaan polkemaan, voin taistella pääseväni viiden sakkiin". Kaiken kuitenkin pitää mennä nappiin eikä hitaisiin vaihtoihin ole varaa SM-kisoissa. Tässä lyhyt kooste kisasta:

Uinti

Uinti suoritettiin kahtena 750m lenkkinä. Lähtölaukauksen jälkeen kovimmat uimarit kauhoivat omille teille ja mie jäin aikalailla nalli kalliolle. Sain kuin sain kuitenkin jonkinlaisen rytmi päälle ja pääsin hyvin uimaan omaa reipasta. Ajattelin koko ajan päässäni, että tämä on vasta alkua ja vahvemmat lajit ovat vielä edessä. Uinti ei ratkaise koko sijoitusta. Seurasin koko ajan edessä olevaa Oksasen Pauliina ja toivoin, että hän odottaa minua viimeistään pyöräilyssä. Uinti kulki 26minuutin pintaan eli paremmin kuin vuosi sitten. T1 sujui kohtuu hyvin. Ensimmäistä kertaa kisoissa kengät olivat suoraan kiinni polkimissa kuminauhavirityksellä. Olin harjoitellut  t1- vaihtoa koko edellisviikon, joten uskalsin kokeilla myös kisassa kengät kiinnipolkimissa. Kyllä kannatti, sillä vaihto suoriutui huomattavasti nopeammin ilman turhaa sukkien ja polkimien kanssa pelaamisia.

Pyöräily

Pyöräily sujui niin kuin toivoin. Sain pyöräilyssä kiinni pari tyttöä, joten muodostimme pienen 4 hengen porukan. Onneksi pyöräjalat olivat alkua lukuunottamatta vahvat. Reitti oli kylläkin yksi haastavimmista ikinä, sillä se meni osittain Kuopion keskustassa. Jatkuvasti sai olla tarkkana kurvissa, nousua ja laskua oli vähän väliä. Onneksi ennustettu sade ei kisannut kisan aikana tai muuten olisin ollut pulassa. Pyöräilyn aikana emme kuitenkaan saaneet kiinni edellä olevaa pääporukkaa, joten juoksussa sain todella pistää kaiken peliin.

Juoksu

Pyöräilyn jälkeen ampaisin hyvävointisena juoksureitille ja jalat rullasivat kuin unelma. 10km juostiin kolmena lenkkinä, joten matkaa edetessä näki hyvin missä muut menevät. Tiesin, että takana tuleva Pauliina on myös hyvä juoksija, joten alusta asti on mentävä täysillä varmistaakseen ainakin 5.sijan. Kierros kierrokselta sain jätettyä takaa tulevia ja neljäs sijakin oli niin ärsyttävän lähellä. Matkan teko loppu vaan kesken. Maalissa oli kuitenkin onnellinen tavoitteeseen päässyt tyttö. Sijoittumista tärkeämpää miulle on omalla tasolla kehittyminen. Paransin nimittäin viime vuoden aikaa 4.45minsaa. Näin ollen voi todeta, että jotain on tuulut tehtyä oikein harjoituskaudella.

 

Tirmotriathlon (6.8.2013)

 

Kesä ja helteet sen kuin vain jatkuvat. En muistakkaan milloin viimeksi on ollut näin lämmin kesä, ihanaa! Triathlonharjoitteluun tällainen kesä on parasta. Uidessa lihakset pysyvät hyvin lämpimänä eikä pyöräillessäkään ole tullut kertaakaan vilu. Ainut miinus kuumuudessa on hikiset yöt. Jos ilmalämpöpumppua ei olisi, nukkumisestani ei tulisi mitään.

Joroisten jälkeen pari viikkoa on vierähtänyt mukavasti Ruokolahdella Saimaan äärellä. Kuopion perusmatkaan on valmistauduttu hymyssä suin rennosti treenaten ja kauniista kesäpäivistä nauttien. Viime viikonloppuna tuli käytyä Porvoossa vetäsemässä Tirmotriathlonin sprintti. Vaikka Tirmotriathlon järjestettiin ensimmäistä kertaa, oli osallistujia ilmoittautunut reilut 100. Taisi toimitsijoillekin tulla hieman yllätyksenä osallistujien innokkuus, sillä riittävän isoihin puku- ja suihkutiloihin ei oltu varauduttu. Kisa toimi hyvin kovana valmistavana harkkakisana Kuopiota ajatellen. Uinti kauhottiin meressä ja tietenkin aallokko oli normaalia suurempi. Järjestäjien mukaan matkat olivat 750m,20km ja 5km, mutta uintimatka jäi vähän mietityttämään. Osuusaikojani en tiedä, sillä tsippejä ei ollu käytössä. Kokonaisaikani 1.11.56  tuntuu vaan liian hyvältä noilla matkoilla, sillä meno ei tuntunut sen ihmeelliseltä. Voitto kuitenkin tuli rennolla suorituksella.

Sitten itse kisaan. Uinti oli aika sekavaa aaltojen takia. Tekniikka ei senkään vertaan meinannut pysyä kasassa, sillä jatkuvasti aallot heittivät tyttöä. Aurinkokin paistoi suoraan silmään+ aallot löi eteen, joten edessä olevaa poijua ei meinannut nähdä millään. Piti vain seurata muita ja toivoa, että muut menevät oikeaan suuntaan. Onneksi hakkausta eikä baniikkia tullut missään vaiheessa. Sain uida suht rauhassa omaan tahtiin. Rantauduin toisena naisena ykkösvaihtoon. Pääsin melko ripeästi pyörän selkään, mutta sitten toinen kenkä ei suostunutkaan menemään suosiolla polkimiin. Siinä räpeltäessä meni ainakin 10s.! :O ja yksi tyttö meni ohi. Noh onneksi sain hänet nopeasti kiinni ja olin koko pyöräilyn toisena n.100m päässä kärkeä. Alkuun matkantekoa sai tykittää mukavaan myötätuuleen ja takas oli selkeä vastanen, hapot iski. Kisa oli peesikieltonen, joten muilta ei saanut apuja. Pyöräilystä puuttui vielä se viimeinen vaihde ja rutistus, jonka jätin käyttämättä. Taisin alitajunnassa säästellä sitä juoksuun, sillä se oli taas lennokasta menoa. Tosin eka kilsa oli yllättävän raskasta verrattuna muihin kisoihin. Saavutin kuitenkin melkein heti kärkinaisen ja pikku hiljaa rytmikin alkoi löytymään. Askel rullasi maaliin ensimmäisenä naisena ja toiseenkin kertyi eroa melkein 3 minuuttia.

Kisasta jäi käteen hyviä asioita, joita tulee huomioida vielä valmistautuessa perusmatkaa. Ykkösvaihto on saatava rullaamaan nopeammin, sillä samanlaiseen munimiseen ei ole varaa perusmatkalla. Tällä viikolla olenkin harjoitellut kenkien ollessa suoraan polmissa kuminauha virityksellä. Oikeastaan jalat sujahtavat yllättävän helposti kenkiin ilman sukkia ja aikaa säästää ainakin sen puol minuuttia. Pitää tämä ja huominen päivä vielä rauhassa reenailla vaihtoa ni eiköhän se luonnistu itse kisassakin. Eipä tässä enää mitään hirmu ihmeitä tehdä ennen h-hetkeä. Tirmosta palautuminen sujui nopeasti, joten alkuviikosta pystyin vielä hyvin tekemään rennon reippaan uinnin ja pyöräily-juoksuyhdistelmän. Nyt lepiä, ruokaa, positiivisia ajatuksia ja rento meininki päälle niin hyvää tulee. Yllin kyllin tsemppiä kaikille Kuopiossa starttaaville!

 

 

 

 

Leidit lavalla :D

Finn-triathlonin pikamatka (23.7.2013)

 

Paljon suosiota kasvattanut Joroisten Finn-triathlon viikonloppu koitti vihdoin. Ensikertalaisia oli paljon ilmoittautunut sekä pika- että puolimatkalle. Itse olin toista kertaa pikamatkalla. Vaikka kisa ei ollut mikään kauden kohokohdista, oli tavoite parantaa viime vuoden sijoitustani. Onnistuin tavoitteessani sijoittuen kolmanneksi, mutta helpolla se ei tullut. Tytön pelasti taas huikea juoksuosuus, jonka asiosta kirin itseni pronssille. Ensimmäinen rahapalkinto lämmitti mieltä. Seuraavassa lyhyt kisa-analyysi.

Valmistautuminen sprinttiin sujui kutakuinkin suunnitelmien mukaan. Jouduin kylläkin olemaan viikon verran uintikiellossa, koska yläselästäni puhkastiin hitsin kipeä nestepatti. Maanantai aamupäivällä pyöräilyä 40km sisältäen 2x8min voima-ajoa ja illalla kevyt 40min uinti. Tiistaina tein viimeisen kovemman pyöräily-juoksuyhdistelmän (P 4x5min/3 ja J 4x1000m/2 + verrat) , joka kulki helposti rennon kovaa. Sain viimeistelytreenistä hyvin itseluottamusta perjantain sprinttiä ajatellen. Keskiviikkona pääsin pitkästä aikaa kunnolla uimaan, jolloin tein 5x100m reipas-kova ja loppuun pikaspurtteja laiturihypyllä  yht. 1h + 1h hieronta jaloille. Torstain otin kevyesti rullaten pyörällä 30min + 45min kuntopiiri. Koska startti oli vasta klo18, juoksin kisaaamulla kevyttä 6km + teknik.drillejä ja 6x n.100m alamäkirullaukset. Sitten itse kisaan.

Uinti

Heikoin osa-alueeni uinti meni aika odotetusti. Naisia starttasi melkein sata, joten tiedossa oli ruuhkauinti. Ekalla suoralla jäin vähän pussiin porukan sisälle enkä oikeen saanut rytmistä kiinni. Pitäisi olla niin hullun kova uimari, että pystyisi spurttaamaan heti alussa kärkeen ja kauhomaan omaan tahtiin. Loppusuoran pääsin onneksi etenemään rauhassa ilman häiriötekijöitä. Uinti (400m) kulki aikaan 6.15 eli aivan liian hitaasti, sillä kärkinaiset Veera ja Anni uivat n.40s. kovempaa + että tytöt selvisivät vaihdoissa 30sekkaa nopeammin kuin meikäläinen. Näin ollen pikamatkanvoitosta peli oli jo pelattu osaltani. En vieläkään ymmärrä miten sain kulutettua ykkösvaihtoon 2 minuuttia, huoh! :O En sitten tiedä nopeuttaisiko vaihtoa merkittävästi, jos kengät olisi valmiina polkimissa. Nopeiden vaihtojen merkitys on ainakin ratkaisevaa pika- ja perusmatkoilla, joten niihin on nyt todenteolla kiinnitettävä huomio.

Pyöräily

Noh tytöt menivät menojaan vuorovedoin ja mie sain tyytyä omaan vetooni. Onneksi pyöräjalat olivat pirteessä kunnossa ja jaksoin painaa hyvin alusta loppuun. Jonkinlainen porukka muodostui taakseni, mutta eipä kenestäkään oikeen löytynyt vahvaa vuorovetäjää. Reitti oli mukava, ei liian tekninen vaan sopivasti nousua ja laskua. Tuuli ei juurikaan haitannut menoa, joten pyöräily ei mennyt väkisin runttaamiseksi. Ajattelin pyöräilyn aikana,että toivottavasti en nyt polje jalkoja altani ja näin pilaa juoksuosuutta. Sen verran vissiin kestävyysominaisuudet ja energia-aineenvaihdunta ovat kehittyneet, että happohuuhtelu toimi kehossa ja juoksuun siirtyminen onnistui vaivatta. Pyörä (20km) kulki aikaan 34.40 eli ihan ok yksin ajettuna.

Juoksu

T2 meni suht hyvin. Vähän tuli kämmittyä pyörän luovuttamisessa, sillä luulin toimitsijoiden ottavan viime vuoden tapaan pyörän suoraan vastaan. Eivätpä ottaneetkaan vaan pyörän sai itse asettaa oikeeseen telineeseen. Noh mie muissa mailmoissa en osannut heti löytää omaa telinettä, joten siinä hätäilessä tuhrautua jokunen sekuntti. Lenkkarit sujahtivat nopeasti jalkaan, mutta kiristäminen jäi puolitiehen. Onneksi pikanauhat on niin napakat, ettei tossut ihan helposti lähde jaloista. Juoksutaival lähti käyntiin heti rennon kovaa ja sain vaivoitta käskytettyä jalkoja toisensa eteen. Tiesin, etten voi enää saada kiinni Annia ja Veeraa  vitosen matkalla, mutta hyvällä lykyllä kolmos sijaan on mahkuja. Jalat lensivät kuin unelma ja sain itseni kipitettyä kolmanneksi. Tunnelma Joroisilla oli aivan häkellyttävän hieno ja kannustajia oli mukavasti reitin varrella. Hyvästä tsempistä ja kannustushuudoista sain oikeasti energiaa juoksuuni. Juoksuaikani 21.33 oli 5.5km matkalla porukan nopein ja yksi parhaimmista juoksuistani triathlonissa. Maalissa en ollut todellakaan aivan uuvuksissa, joka tietää hyvää pidemmille matkoille. Kokonaisaika oli vaihtoineen 1.07.39 jääden kärkeen 2.32. Annin veto oli niin hieno, ettei kenelläkään ollut mitään asiaa yhtä täysipainoiseen suoritukseen. Yhtä hyvään balansiin, kun itse saisi kaikki kolme lajia voisi tosissaan taistella voitosta.

Miksi en pärjää uinnissa, on syy harvinaisen selvä. Olin koko kevään uimatta hallissa kadonneen uintimotivaation takia, joten tärkeä pohjatyö etenkin uintitekniikan ja vauhdin kanssa on ollut olematon. Aloitin uinnit vasta avovedessä kesäkuussa eikä trikisat olleet edes silloin päälimmäisenä mielessä. Oikotietä onneen ei siis ole vaan laadukasta uintia pitää lisätä ainakin kolme kertaa viikkoon.

Voipi olla tulevaisuudessa, että just ne pitkät matkat on enempi miun juttu. Peesikieltoisissa kisoissa uinnilla ei ole niin suurta merkitystä, vaan enemmän väliä on miten vahva pyöräilijä ja juoksija olet. Koska Joroisista jäi niin hyvä buusti päälle, olen alkanut harkitseman vakavasti puolimatkaa. Olen aina tykännyt treenata pitkän kaavan kautta ja paljon, joten ei luulis olevan ongelma valmistautua ensi vuonna Joroisten klassiselle puolimatkalle. Merkittävin muutos olisi pitkien 80-100km pyöräilyjen lisääminen treeniohjelmaan. Suuresti onnea vielä seuratovereille Liisalle ja Nooralle puolimatkan SM-kullasta, Lauralle nuorten pikamatkan voitosta ja muille ensikertalaisille, jotka suoriuduitte hienosti uudesta kokemuksesta. Pieni seuramme pärjäsi hyvin isojen joukossa Joroisilla.

 

Loppusuora
Heikkohappi

Voimarinteen teräsmieskisa (11.7.2013)

 

Kiskosta palautuminen sujui yllättävän nopeasti. Sunnuntaina käytiin vielä Simon kanssa nautiskelemassa pyöräillen Salon hienoja maalaismaisemia ja rullailtiin Kiskoon yht. 50km. Koska Kiskosta jäi paljon hampaankoloon, päätin haluta startata heti seuraavana viikonloppuna perusmatkan Voimarinteen teräsmieskisoissa. Ainut ongelma oli, että miten ihmeessä pääsen Sastamalaan asti. Noh onneksi sain suostuteltua Simon mukaan matkaan ja tri-pariskunta päätti lähteä Pirkanmaalle koettelemaan taas kuntoaan :)

Kisoihin valmistautuminen meni aikalailla saman kaavan mukaisesti kuin edellinenkin. Maanantaina kuntopiiri salilla+lyhyt uinti. Tiistaina olinkin jo valmis tekemään seuraavan kovan juoksuharjoituksen, joka sisälsi 4x 2.30min mäkivetoa ja 4x1000m/2 ratavetoa (4.11-4.03). Kertaakaan tänä kesänä tonnit eivät ole kulkeneet niin rennosti kuin mitä nyt. Vedoissa ei ollut väkinäistä puristusta ja juoksuasentokin pysyi hyvin kasassa. Jee, pikku hiljaa se vauhti taas löytyy kinttuihin. Koska edellisen päivän juoksu ei pahemmin painannut, pystyin vielä keskiviikkona uimaan reippaammin kuin normi matkavauhtia -> 5x100m ja 2x200m + ylävartalojumppa. Torstaina kevyt aamulenkki ja iltapäivällä pyöräilyä 40km sis. teknik. 5x2min voima-ajoa + 15min kevyt juoksu sis.8x100m rennot. Perjaintaina lyhyt aamu-uinti/lepo.

Siinä valmistelut kisaa varten ja hyvältä tuntui aina niin pitkään kunnes koitti perjantaiaamu. Huomasin heti aamulla ettei olo ole oikeen normaali. Viimeinen uimakoulupäiväkin tuntui raskaalta ohjata. Kurkkua karhensi,väsynyt ja veltto tyttö, ei kuitenkaan harjoittelusta johtuvaa väsymystä. Ihan kuin flunssa pukkaisi päälle. Kisa-aamuna olo ei ollut yhtään sen parempi vaan oikeastaan väsyneempi vielä huonosti nukutun yön jälkeen. Ei se muu auttanut kuin startata, koska vartavasten matkustettiin Sastamalaan asti. Perusmatkalle  osallistui mukavat 120 triathlonistia ja naisissa oli mukana koviakin nimiä mm. Boman Tiina, Koivulan Venla, Kasurisen Maria.

Uinnin otin niin iisisti kuin vaan voi ottaa. Tokakiekalla kroppa alkoi jotenkin toimimaan ja tajuamaan mistä on oikeen kyse. Uintiaika juoksuineen vaihtopaikalle oli 28 minuuttia eli aika jo kertoo miten surkeeta ja väsynyttä meno oli.Vesi onneksi hieman piristi tyttöä, joten pyörän selässä olo ei ollut enää niin tokkurainen. Peesata ei saanut, mikä oli miun kannalta huono asia. Tekeminen oli jo parempaa mitä uinnissa ja fiiliskin alkoi löytymään. Reitti oli vaihteleva 2x20km lenksu.  Mäissä jaksoin hyvin tehdä töitä,mutta tasapätkillä taisin välillä laiskotella.  Pyöräilyaika oli 1.16h ja rapiat eli ihan ok yksin ajettuna normi maantiepyörällä. Kärkinaisilla taisi jokaisella olla tempopyörä ja kyllä ne sellasta haipakkaa menivät että huh huh. Ei olisi meikä pysynyt perässä millään pelillä. Molemmat vaihdot sujuivat hyvin alle minuuttiin, joten niissä ei nyt tullu kulutettua turhaa aikaa. Juoksuosuuteen siirtyessä huomasin, että tässähän on vielä hyvin voimia saada porukkaa kiinni. Ekat kilsat oli tyypillisesti vielä juoksurytmin hakemista. Polvi nousi ja sain keuhkot kunnolla koville. Juoksun aikana ohitin pari naista ja se oikeutti taas 5.sijaan. Olin kyllä maalissa niin loppu kuin vaan voi olla. Ruokakaan ei maistunut moneen tuntiin. Pääasia, että sai nestettä.

Kokonaisuudessaan kisoista jäi kaksijakoiset fiilikset. Suoritus oli nousujohteinen, mutta aivan parasta en päässyt taaskaan näyttämään itselleni. Alkukankeudesta huolimatta kisa ei ollut aivan katastrofaalinen. Sain taas hyvää kisakokemusta ja varmuutta tekemiseeni. Kisojen jälkeen matkustimme suoraan Joensuuhun Simon perheen luo. Sinä viikonloppuna tuli ajoa kivat 1100km eli aika myrkkyä istumista urheilijalle. Flunssakin paukahti kunnolla päälle, joten kevyt viikko oli automaattisesti tervetullut. Kisakuvia tulee jälkeen päin, kun saan ne koneelle.

Tulokset löytyvät seuraavasta linkistä.

http://www.team226.net/fi/etusivu/tuloksia-results

Kisko (8.7.2013)

 

Huh huh olipa opettavainen aloitus triathlonkaudelle. Starttasin reilu viikko sitten lauvantaina Kiskossa pikamatkan, joka ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen keskeyttäminen oli niin lähellä, mutta onneksi onnea oli hieman matkassa eikä vähällä luvutettu. Pyörän tekniset ongelmat meinasivat jättää tytön tienpäälle.

En ole varmaan koskaan odottanut näin innolla tri-kauden avausta. Koko kisaa edeltävä viikko sujui hienosti rennolla fiiliksellä lasten uimakouluja ohjatessa ja valmistautuessa kisaa. Uimakoulut oli kyllä pelastus kisoihin valmistaumista ajatellen. Ei nimittäin ainakaan tullut tehtyä ylimääräisiä varmisteluharjoituksia ennen starttia ja pää sai muutakin ajateltavaa. Alunperin ajattelin kisata perusmatkan, mutta sitten joku takaraivossa saikin muuttamaan pika-matkaan. Jälkeenpäin olin tyytyväinen ratkaisuun, sillä lyhyemmällä matkalla uskallan pitää reippaampaa vauhtia alusta loppuun asti.

Uinti kulki yllättävän hyvin. Sain hyvän paikan edetä omaa vauhtiani ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Rantauduin naisista kolmantena ykkösvaihtoon, mikä nosti entisestään fiilistä. Uintiin kului vaihtoineen 10.30 eli ihan kelpo tällä uintikunnolla. Iloinen mieli kuitenkin muuttui parissa sekunnissa baanikin omaiseen tilaan. En edes ehtinyt nousta pyörän selkään, kun ketjut tippuivat pois paikoiltaan. Avuttomana yritin säätää ketjuja takaisin rattaalle, mutta eihän siitä mitään muuta tullut kuin itku. Ensimmäinen yritys melkein onnistuin, mutta sitten ketjut hyppäskin taas pois ja kaaduin nurin lukkopolkimiin jumittuneina ylämäkeen. Keskeyttäminen kävi mielessä, mutta sitten jostain sain vielä tahtoa yrittää ja kipitin mäen päälle. Eräs miespuolinen kilpailija jäi ystävällisesti  auttamaan ketjujen laitossa ja pääsin kuin pääsin vihdoin jatkamaan matkaa. Harmikseni koko hommaan kului kuitenkin aikaa about 4-5minuuttia, joten kärkisijoihin ei ollut enää mitään asiaa. Sain jotenkin ihmeen kautta kasattuani pääni ja armoton takaa-ajo lähti käyntiin.

Pyöräilyjalat tuntuivat alusta alkaen vahvoilta, mikä lisäsi luottamusta saada porukkaa kiinni. En ole varmaan koskaan polkenut niin adrenaliinihöyryissä. Reitti oli vaihteleva ja miun onnekseni tuuli ei haitannut. Pyöräily- juoksuvaihto sujui sutjakkaasti. Juoksualoitus oli paha, sillä heti sai nousta mäkeen pyöräilyn hapottamilla jaloilla. Onneksi reitti muuttui nopeasti vaihtelevaksi maastoksi vuorotellen kivasti ala- ja ylämäkiä. Jalat rullas kuin unelma ja selkiä tuli jatkuvasti vastaan. 2,5km kääntöpaikan jälkeen tiesin, että miulla on  mahkuja ainakin 5.sijaan, jos jaksan tykittää loppuun asti. Yritin vielä lopussa kiristää tahtia ja kiriä neljänneksi, mutta matka ei ihan riittänyt. Maalissa olin kuitenkin tyytyväinen, sillä en jättänyt leikkiä kesken vaan sain aikaseksin hyvän kovan harjoituksen. Tarkkaa juoksuaikaa ei saanut tietää, sillä jostain kumman syystä kakkosvaihto oli lisätty juoksuaikaani. Ei kai sillä niin väliä, pääasia että juoksu tuntui hyvältä.

Jälkeen päin kun etsittiin Simon kanssa mikä pyörässä oli oikeen vikana, niin eturattaasta oli lähtenyt kolme pulttia pois  ja näin se oli puoliksi irti. Ilmankos harkkalenkeilläkin pyörästä kuului ihme raksutus eikä vaihteet toimineet kunnolla. Tietääpähän jatkossa varautua tälläisiin tilanteisiin ja tarkistaa aina ennen kisaa, että pyörä on varmasti kisakunnossa.

Tulokset löytyvät tästä www.kiskonkiskojat.fi/kiskotriathlon/tulokset/2013/

 

Mukavaa juhannusta! (21.6.2013)

 

Mitään pitkää stooria en nyt malta kirjoittaa, sillä aivot eivät oikeen raksuta järkeviä lauseita. Viimeinen lomaviikko alkoi ja aika tyytyväisin mielin on saanut kyllä lomailla.  Paljon puhuttu lomasää on ollut suurimmaksi osaksi hyvä, vaikkakin todella vaihteleva sellainen.Viikkoihin on mahtunut hiostavia helteitä, ukkosmyräkkää, piristävää sadetta ja kaikkea siltä väliltä. Kerran piti oikeen miettiä, onko järkeä lähteä uimaan tummien pilvien lähestyessä pään päälleni. Noh eipä nuo olleet onneksi ukkospilviä vaan harmiton sadekuuro.

Kesän edetessä alkaa mieli vihdoin haluta kisaamaan triathlonin parissa. Syy pitkään haluumattomuuteen on selvä. Kevät oli vaikea jalkavaivojen takia sekä uinnin kanssa painiminen ei lisännyt itseluottamusta. Epävarmuus omasta kunnosta ei muutenkaan vakuuttanut lähtemään kisaamaan ja kokeilemaan millasiin tuloksiin rahkeet riittävät. Sen verran vakavasti otan urheilun, etten mielelläni mene tekemään keskinkertaista suoristusta ja pettymään.

Jalkavaivani syy oli osittain väärät tossut, joiden olen luullut sopivani jalalleni. Olen juossut monta vuotta Asicsin ds trainereilla ja numeroa liian pienillä tossuilla. Varmaan ekat mallit sopivatkin ihan hyvin, mutta nykyään dessin tossua on muutettu niin tuetuksi ettei jalkani tykkää yhtään. Pienikin ylipronaatiotuki kipeyttää penikat, joten ei kiitos. Nyt juoksen Fivefingersin paljasjalka - kevyttossuilla ja neutraaleilla Niken pekasuksilla eikä säärikivusta ole tietoakaan. Harmittaa vaan niin vietävästi, kun olen pilannut jalkani vääränlaisilla lenkkareilla. Eilen pistin muuten tilaukseen uudet kisakengät ja merkki vaihtuikin asicsista adidaksen yyper kevyihin adizeroihin. Kävin ekaksi sovittamassa tossua intterissä ja se tuntui asettuvan jalkaani kuin sukka. Sopivaa kokoa ei vain löytynyt, joten tilasin lenkkarin netistä start fitnesiltä ja hintakin laski pari kybää. Toivottavasti ennätän saada kengät ennen Kiskoa.

Katsaus lyhyesti ja ytimekkäästi treeniviikkoihin:

Viikko 22                                                          Viikko 23

Pyöräily 7.10h                                                 Pyöräily 8.16h

Juoksu 2h                                                       Juoksu 1.35h

Uinti 35min                                                      Uinti 1.15h

Sali/lihaskunto-huolto 2.15h                        Sali/lihaskunto-huolto 3.30h

yht. 12h                                                             yht. 14.35h

 

Viikko 24

Pyöräily 6.20h

Juoksu 3h

Uinti 2.30h

Sali/lihaskunto-huolto 2h

yht.13.50h

 

Pikku hiljaa lajien järkevä suhteutus alkavat loksahtamaan kohdalleen. Pyöräilyä eniten, sitten juoksua ja loput uintia + unohtamatta lihaskuntoa/huoltoa. Tehoja tulee tehtyä max kaksi kertaa viikossa, ja muuten tekeminen on ylläpitävää ja huoltavaa. Pitkästä aikaa jalatkin tuntuvat pysyvän menossa mukana ja tykkäävän treeneistä. Oikeastaan tällä hetkellä uinnin yhtäkkinen lisäys on vähän tuntunut hartioita jumittavalla tavalla. Märkkiksellä uinti on pidemmän päälle hyvin raskasta ja ylävartaloa kuormittavaa hommaa. Jouduin pitkästä aikaa hieronnassakin ottamaan perus NHS-huollon, sillä pää ei tuntunut kääntyvän sivulle. Hmm aika huolestuttavaa näin nuorella :O

Kovien tempojen ansiosta pyöräily on tuntunut kehittyvän yhden pykälän eteenpäin. Eka 30km tempasu Konnunsuolla oli kyllä yyper hyvä järkytys kropalle. Tavoitteeni oli polkea alle 1h ja menihän se aikaa 52.30. Koska ei ollut aikaisempaa kokemusta, lähdin ekan kympin hyvin maltilla kuulostellen oloa. Mäkiosuudella annoin jalkojen tehdä kunnolla töitä, koska olo oli jaksava. Kisan ehkä pahin osuus oli viimeisen käännöksen jälkeinen loppusuora vastatuuleen. Tuntui,että vauhti pysähtyi kuin seinään vaikka kuinka yritti tikistää ja runtata loppuun asti. Koko kisan keskari on n.33km/h eli ihan siedettävä. Seuraavana päivänä jalat olivat aika solmussa ja ihmeissään moisesta. Näitä lisää! Parit hyvät tri-harjoitukset olen päässyt tekemään Ruokolahdella ja kyllä ne vaan on miun lemppareita.

Juhannus menee osittain urheilun merkeissä, mutta kyllä pientä arkirutiineista poikkeavaakin olen sallinut ohjelmaan. Mökkeilyä hyvällä kaveriporukalla, maukasta kesäruokaa, saunomista ja pelailua Saimaan rannalla, kyllä kelepaa! :)  keho ja mieli kiittää...Mukavia juhannustreenejä kaikille!

 

iLMEELLä (serkun häissä) :D

LOMA. (13.6.2013)

 

Heti kun tyttö jäi lomalle, tuli näköjään bloggailuunkin pienoinen tauko. Noh ei se mitään,sillä välillä on hyvä poiketa arjesta. Parin viikon aikana on ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä kivaa ja vähemmän kivaa. Treenit ovat sujuneet vaihtelevasti  ja mikä parasta uinti on tullut uudestaan mukaan kuvioihin. Avovesiuinti on niiin miljoona kertaa mukavampaa hommaa kuin hallissa kelaaminen. Hyvä niin, sillä märkkiksellä uiminen on huomattavasti erilaisempaa mitä ilman.

Pyöräilyyn olen edelleen satsannut eniten, ja treenaaminen onkin tuottanut hyvin tulosta. Käytiin nimittäin Simon kanssa tempoilemassa  viime torstaina ja tein yllättäen uuden enkkani 16.25 eli melkein minsan parannus. Oikeastaan nyt vasta ymmärrän miten paljon pyöräily merkkaa triathlonissa. Ei uinnilla niin väliä, kunhan se jotenkin kulkee niin, että pääsee hyvissä voimin pyörän selkään ja pyörällä kiinni muut ja juosten kipi kipi kärkeen :)

Katselin tuossa viime viikonlopun sm-sprinttituloksia niin, ei siellä kärkitytöillä ollut mitään ihmeellisiä uintiaikoja (huomioimatta Lehtosen Kaisaa). Pyöräily- ja juoksuajot olivatkin sitä aivan toista luokkaa. Oksasen Pauliin ja Söderströmin Maria pääsivät karkuun muista vahvan juoksun ansiosta. Näin ollen ei pidä vielä heittää pyyhettä kehään, sillä pyöräilyssä on vielä paljon petrattavaa ja juoksun saaminen omalle hyvälle tasolle voi vielä jonkun vuoden päästä tuottaa kunnon tulosta. Pitää vain jaksaa harjoitella pitkäjänteisesti ja fiksusti luottaen omaan tekemiseen. Kaikkein hankalinta tässä touhussa on, kun ei ole tarpeeksi tietämystä eli valmentaja olisi enemmän kuin tervetullut. Yksin miun kaltainen jääräpääi ei pitkälle pötki kilpaurheilussa. Sitä helposti sokeutuu ja sortuu toistamaan samoja virheitä vuodesta toiseen, jolloin kehittyminen tyssää ja menee pahimmassa tapatuksessa alaspäin.

Pari viikkoa sitten käynnistyi Kaakkois-Suomen tempo cup, joka sisältää 4 eri kisaa Etelä-Karjalan alueella. Sain onneksi Liisan kaveriksi ja innostumaan ekasta 10km temposta  Imatralla. Ei meitä naisia ollut kuin vaivaset kolme, mutta saimme silti pystyy ihan kivat skapat. Tykkäsin reitistä, sillä se oli mukavan vaihteleva sisältäen yhden pahan nousun ja muuten pyöräiltävää nousua ja laskua. Suorituksena ihan ok, ei parasta Heidiä mutta ei huonointakaan. Aika oli 17.18 eli tuolla reitillä ihan siedettävä. Jäin kärkinaisesta jäin n.20s. joten ei paha.

Tänään on sitten luvassa Konnunsuon 30km tempo ja yllätys yllätys jännitys on aikamoinen. Olo on aika koominen. Jalat ovat olleet koko viikon väsyneet eikä pyörä ole kulkenut rennosti. Näin ollen märkkiksellä uiminen on maittanut enemmän kuin pyöräily. Valmistautuminen ei ole kyllä muutenkaan mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä viime päivät ovat menneet reissunpäällä autossa istuen. Tri-kamat ovat kyllä tulleet kiltisti mukana ja treenattu on, mutta tuo istuminen on jotain niin myrkkyä keholle. Jatkuva ympäristönvaihdoskin näköjään vetää pasmat sekasin. Olo on ollut jotenkin hermostunut. Oli ihana palata kotiin ja nukkua omassa sängyssä. Home Sweet home :) Kolmen viikon treenit a vähän kesäkuvia tulevat seuraavalla kerralla. Nyt valmistautumaan tempoon ja testaamaan päivän kunto jihaa! :))

 

Rapatessa roiskuu :P

Ketjut kireellä (27.5.2013)

 

Kovan testiviikon jälkeen olo ja koko keho oli aika puhki. Näin ollen kevyempi viikko oli paikallaan. Jouduin toteuttamaan lähes kaikki treenit pyörän päällä, sillä oikea koipi/sääri kipeytyi aika pahasti juoksukisasta. Nyt hieman harmittaa, kun lähdin kisaamaan puolikuntoisena. Halu kisaamaan oli vain niin suuri, että oli pakko päästä irti. Ristiriitanen tilanne, kun mieli ja järki sotivat keskenään. Jäärä pää mikä jäärä pää ei voi mitään.

Noh sitten ajatukset positiivisempaa sävyyn. Juoksemattomuudesta huolimatta tuli viime viikolla tehtyä hyviä kehittäviä pyörätreenejä. Tiistaina poljin lajivoimaa Vaalimaan tiellä 8x3min/3 niin, että kampikierrokset olivat 55-70  150-173 sykkeillä. Meno oli sopivan hapokasta. Jaksoin hyvin vetää alusta loppuun asti. Oikeastaan vasta treenin jälkeen portaita ylös kavutessa jalat tuntuivat hyytelöiltä. Päivän vielä kruunasi hieronta, joka oli taas niin tarpeen. Kintut olivat kauttaaltaan jumia massaa, etenkin pohkeet.

Kaksi muuta erityisen hyvää pyöräilyä tuli tehtyä viikonloppuna. Lauvantaina pyöräiltiin Simon kanssa 4x10min/5 vuorovedoin ja ai että reidet taas huusivat armoa. Alku tuli onneksi otettua maltilla, jotta jaksoi kiristää loppua kohden. Vastatuuleen ja ylämäkeen painaminen oli kyllä tuskien taival. Hyvin huomasi miten paljon jaloista puuttuu vielä lajinomaista voimaa. Koko lenkin keskari oli huikeat 29km/h verryttelyineen, kun normilenkillä se on 25-26km/h. Sunnuntaina sitten pyöräiltiin tähän asti vuoden pisin lenkki 79km ja aikaa män 3.05h eli kevyt pk 25,5km/h keskarilla. Alkumatkasta meno oli todella raskaan oloista eikä jalat tuntuneet oikeen omiltaan. Noh tuulihan se tuiversi heti vastaan ja edellisen päivän vedot selittivät heti alkukankeuden. Takasin päin sai mukavasti rullailla myötätuuleen ja perillä olo oli huippu :)

Saliharjoitteluni on kevät-kesän ajan toiminnallista ja lihaskestävyyttä kehittävää harjoittelua 2x viikossa. Raskaat painot olen tyystin unohtanut, sillä perusvoimailu on talven hommia. Täytyy myöntää, että voimatasoja pitää kyllä pystyä vielä nostamaan tulevina vuosina, jotta pyörä saadaan kulkemaan kovempaa. Nyt siis lajinomaista ja ylläpitävää/huoltavaa lihasvoimaa aerobisen harjoittelun ohessa.

Johan tässä alkaa olemaa lomakin aivan ovella. Kyllä kevät taas hurahti, että humps! Lomasuunnitelmat ovat vielä hieman avoin, mutta jotain pientä reissua sukulaisissa tulee ainakin tehtyä. Luonto, aurinko, triathlon ja kesäruoka ovat asioita, jotka tekevät lomasta täydellisen. Aurinkoista kesää kaikille! :)

Viikko 21

Pyöräily 11.18h

Juoksu 30min

Sali/lihaskunto 2.15h

yht. 14.03h

 

Testiviikko ( 19.5.2013)

 

Hikinen treeniviikko taas takana eikä aivan normaali sellainen. Tuli nimittäin testattua pitkästäaikaa sekä pyöräily- että juoksukuntoa. Jos voisin toteuttaa tämän viikon uudestaan niin tekisin hieman toisin. Ensinnäkin opin sen, että testiviikkona on selkeästi kevennettävä harjoittelua, jotta kropasta saa kaiken irti itse testissä. Toiseksi torstain 10km tempo ja lauvantain 7km juoksukisa asettuivat  liian lähelle toisiaan, joten aivan parasta en saanut annettua kummassakaan. Tempo olisi siis kannattanut suorittaa tiistaina tai viimeistään keskiviikkona lepopäivän jälkeen. Näin ollen täydellinen palautuminen juoksuun olisi voinut onnistua. Tukkosuutta ja juminpoikasta tuntui molemmissa suorituksessa, mikä näkyi suoraan tuloksissa. 

Sitten itse testeihin. Elikkäs kävimme torstaina (ennen Suomen peliä) Simon kanssa tempoilemassa 10km Muukon suoralla. Sää oli mitä mainioin, suht kevyt tuuli ja lämpöä about 20 astetta. Tyttö vaan ei ollut oikeen parhaassa iskukunnossa. Lähdin alusta asti reippaasti ja yritin kääntöpaikan jälkeen kiristää menoa. Suoritus oli tasapaksu, sillä hirmu kiihtymistä ei tapahtunut. Asetin itselleni tavoitteeksi polkea 17minuuttiin ja siitä  jäin 20 sekkaa. Aika oli kutakuinkin sama mitä olen aikaisemmin polkenut, joten ei parannusta eikä huononemista. Toisaalta odotin parempaa, sillä olen harjoitellut pyörän selässä eniten mitä koskaan ennen. Noh ei tässä pidä kuitenkaan lannistua vaan tsempata uudestaan seuraavassa tempossa. Alkukaudesta ekat testit ovat aina niitä vaikeimpia, sillä kovuutta ei ole vielä ehtinyt kertymään tarpeeksi. Treeniä treeniä ja laadukasta sellaisia :)

Lauvantaina kävin puolestaan kipasemassa 7km hölkän. Aamulenkillä olo oli yllättävän pirteä ja tekniikat sujuivat hyvin, joten hyvällä mielellä suuntasin ajatukset kevään ensimmäiseen starttiin. Juoksukuntoni on ollut niin arvoitus vammojen jälkeen, joten en uskaltanut asettaa minkäänlaista aikatavoitetta. Pääasia, että jalka kestäisi ja kipittäisin maaliin ehjin nahoin. Siinä onnistuin ja hyvä niin. Aika ei ollut kummonen 29.27, mutta irtosi sillä silti voitto naisissa. Suorituksena juoksu oli tv kova. Lähdin rohkeasti liikkeelle, sillä tiesin olevani huono loppukirissä ja niin olinkin. Tasasta vääntöä alusta loppuun asti. Juoksuasennon pitäminen tuotti hankaluuksia, sillä jalkoja alkoi hapottamaan jo n.3km kohdalla. Onneksi matka ei ollut kuin 7km, joten  hapotus ja pahaolo ei kestänyt kauvaa. Jalkakin kesti kohtuu hyvin kovan asfaltin. Pientä kipuilua tuntui suorituksen jälkeen, joten kylmähoito oli heti paikallaan. Juoksun lisäksi tuli pyöräiltyä samaan syssyyn reilut 40km, joten kokonaisuudessaan treenipäivä oli monipuolinen. Ilta menikin suomi-ruotsipeliä jännätessä ja karvas tappiohan sieltä tuli nyyh parempi voitti :/

Tässä vaiheessa oli tärkeää saada testi ja kisa alle, jos meinaa kesällä kisata lisää. Kisat ovat aina parhaita harjoituksia kunnon kehittymiselle. Nyt tiedän millä tasolla pyöräily- ja juoksukuntoni on, joten pystyn paremmin suunnittelemaan vetoharjoituksia jne. Täytyy kuitenkin edetä terveyden sallimissa rajoissa eikä höntyillä liikoja. Hitaasti hyvää tulee, eix je ;) Hmm mistähän sitä saisi yhtä paljon intoa uintiin kuin mitä sitä on juoksua ja pyöräilyä kohtaan???  Antoisia ja kehittäviä treenejä kaikille!

Viikko 20

Juoksu 3.20h

Pyöräily 7.20h

Sali/lihaskunto-huolto 3.30h

yht.14.10h

 

 

 

 

Raikkaassa kylvyssä xD

Enemmän pyöräilyä,vähemmän juoksua

( 15.5.2013)

 

Ei voi muuta sanoa kuin, että viime viikot on saanut nauttia mahtavasta kevätsäästä pyöräillen ja vähän juosten. Pääpaino olikin pyöräilyssä, ja ihan kivasti kertyi viikkoon tunteja pyörän päällä. Suurimmaksi osaksi pyöräilyt ovat vielä pk ja aerokynnyksen tasolla, voimavetoja + yksi intervalharjoitus. Onneksi pyöräillessä kipua ei tunnu sääressä lainkaan, joten sitä voin tehdä suotta niin paljon kuin vain jaksan. Vaikka kipu alkaa tuntumaan juostessa noin puolen tunnin jälkeen, olen silti jatkanut. Pahemmaksi se ei ole ainakaan mennyt. Päinvastoin jalka alkaa pikkuhiljaa kestämään pidempi lenkkejä ja toivottavasti kohta kunnon vetoja. Mieltä on siis saanut todella malttaa ja takoa järkeä mikä ja miten paljon on nyt fiksua harjoitella.

Positiivista on onneksi, että pyörän päällä olen viihtynyt ja tekeminen on mukavaa. Talven aikana tuli etsittyä tietoa miten kehittää pyöräilyä Wattbikella. Nyt keväällä ollaan rohkeasti kokeiltu Simon kanssa erilaisia pyöräilyharjoituksia, jotka on tunut miellekkyyttä lenkeille. Lenkit ovat muuttuneet paljon mielenkiintoisemmiksi kun ujuttaa lenkin väliin esim. pikapyrähdyksiä, mäkivetoja jne. + erikseen omat intervalliharjoitukset. Aina olen tykännyt intervalliharjoittelusta ja sitä tulen lisäämään enemmän myös pyöräilyyn. Esimerkiksi viime viikolla tuli tehtyä Ruokolahdella Simon kanssa hyvä kiihtyvä pyörä-juoksu vk, joka sisälsi av-lv 20min+ pyörävedot 8x5min/2  vaihtelevalla maantiellä +  juoksua 15min rennon reippaasti.  Vaikka aamulla jo tunsin herättelylenkillä ettei tänään ole parhaat pyöräilyjalat, päätimme suunnitellusti toteuttaa kyseinen harjoitus. Vedimme vuorovedoin kuusi vetoa ja kaksi estraa peesasin Simoa vauhdin huumassa. Itellä meno oli kohtalaista, ei ihan surkeinta mutta ei parhainta mahdollistakaan. Simolla onneksi kulki hyvin, joten toisen tsemppi auttoi jaksamaan alusta loppuun asti.

Viime kerralla jäi muuten mainitsematta tärkeä palauttelu/huoltotoimenpide. Nimittäin kylmähoito järvessä. Olen monet talvet harrastanut avantouintia, mutta viime talvena jostain syystä jätin vähemmälle (kerta kaksi viikossa) Myllysaaressa käynnit.  Sekin voi olla yksi syy jalkavaivaani, sillä keho ei ole päässyt kunnolla jäähtymään kovien harjoitusten jälkeen ja näin tulehdustila on saanut vallan. Jäiden lähtiessä olen nyt käynyt joka päivä heti aamulla ja päätreenin jälkeen jäähdyllä (5-10min) Korkkirannassa. Voin lämpimästi suositella kaikille kylmävesihoitoa. Kaiken maailman kolotukset jäävät kerta heitolla järveen :) mieli piristyy ja keho palautuu.

Ensi kesän kisat ovat vielä todella arvoitus itselleni. Tarkoitus oli startata ensi viikonloppuna duathlonin sm-kisoissa Seinäjoella, mutta meneminen osoittautui hankalaksi toteuttaa. Simolla sattuu olemaan juuri sunnuntaina töitä eikä kukaan oikeen ollut innostunut lähtemään kaveriksi ja kuskiksi Seinäjoelle asti. Harmi, kun duathloneja ei ole sen enempää luvassa kesällä. Noh ensi viikonloppuna on Lappeenrannassa maantiejuoksukisat ja ajattelin juosta 7km. Viime juoksukisasta tai testistä on ikuisuus, joten mielenkiinnolla odotan missä juoksukunnossa sitä  on. Toivottavasti jalka sallii ja suopi moisen rypistyksen. Huomenna on myös tarkoitus mennä 10km  tempoon ja aloittaa pyöräkunnon testaus. Eipä tässä sen enempää, aurinkoista viikon jatkoa kaikille ja nauttikaa ulkoilmasta urheillen! :)

Viikko 19

Pyöräilyä 10.48h

Juoksua 2h

Sali/lihaskunto 2h

yht.14.48h

 

Mieli lepää luonnossa

 Kevättä rinnassa (4.5.2013)

 

Viikko taas vierähti ja kuukausikin vaihtui. Tajusin vasta, että töitä ei olisi enää jäljellä kuin vaivaset kuukausi ja sitten koittaisi KESÄLOMA. Kevät on kyllä mennyt nopeasti, ettei oikeen tajua ajan kulua. Aika perusarkea tässä on elelty lukuunottamatta Lapin reissuja, mutta eipä tuota mitään ihmeellisyyksiä ole kaivannut. Töitä, urheilua, kotitöitä ja välillä vähän ystäviä. That's it. Sosiaalista elämää voisi kyllä kohentaa ja olla enemmän yhteydessä lähimmäisiin ja ystäviin. Voin kyllä todeta itseni olevan niiiiiin koti-hiiri kuin vaan voi olla. Haittaaks se? xD

Sitten asiaan eli urheilujuttuihin. Jos viime kerralla puhuin maltista niin tällä viikkoon se jo unohtui, hupsista. Juoksua on tullut lisättyä aste asteelta ja tällä viikkoon otin tietoisen riskin jalan kestämisen kannalta. Kevyttä juoksua sietää hyvin tehdä, mutta tehokkaampi meno osoittautui vielä kipeyttävän säären. Juoksin nimittäin vappuna 6x5min/2 vk2 maastovetoja. Harjoituksen aikana kipua ei oikeastaan tuntunut, mutta sen jälkeen alkoi särkemään. Kylmä ja omahieronta tehosivat hvyin. Lähdin juoksemaan hyvin maltilla niin, että pystyn kiihdyttämään joka vetoa. Eka veto oli 5min/km, toka 4.52, kolmas 4.45, neljäs 4.30-35, viides ja kuudes olivat selkeästi kovimmat 4.10-20. Jos jotain positiivista tuosta harjoituksesta on sanomista, niin sainpahan itselleni selväksi ettei ole järkevää lähteä juoksemaan lauvantaina maantiekymppiä Joensuuhun. Vaikka koipi kestäisi kisan, niin jälkiseuraamukset voisivat olla toista. Vedot kyllä muuten piristivät normimenoa. Reippaampi kipitys on teknisesti niin paljon helpompaa kuin kevyt löntystäminen. Illalla tein vielä palauttavan saliharjotuksen ja kyllä kannatti. Olo oli seuraavana päivänä kuin uudesti syntynyt.

Lihaskuntoon ja muutenkin palauttavaan harjoitteluun olen nyt kiinnittänyt erityishuomion. Olen ollut lähes aina innokas kotijumppaaja ja siitä meinaan pitää jatkossakin kiinni. On nimittäin ihan eri olo tehopäivän jälkeen, kun on vielä illalla jaksanut tehdä palauttavan harjoituksen. Se voi olla kuntopiiri, kevyttä rullailua pyörällä, vesijuoksua, uintia, kävelyä jne. paitsi EI mielellään juoksua. Kuona-aineet lähtevät paljon tehokkaammin liikkeelle kevyesti hikoillen kuin, että makoilisit sohvalla. Tietty palautumiseen vaikuttaa olennaisesti laadukas ravinto ja uni, joita tulee olla riittävästi.

Tärkeää olisi myös käydä ainakin kerta kaksi kuukaudessa hieronnassa. Hieronnalla päästää tehokkaasti muokkaammaan syvälle lihasta ja näin poistamaan kiinnikkeitä, jotka jumittava lihasta. Vaikka itse olen hieroja ja tiedän miten tärkeää olisi käydä säännöllisesti käsittelyssä, olen silti laiminlyönyt hierojalla käynnin. Joululahjaksi tuli saatua lahjakortti hierojalle ja SUUR KIITOS siitä. Hieroja on just sellanen, josta pidän eli napakoin ottein käsittelyä ihmisen anatomia tuntien. Kevään aikana olen käynyt viisi kertaa urheiluhieroja  Mika Kiilin luona ja voin lämpimästä kaikille suositella häntä. Hinta-laatusuhde kohtaa. Viimeksi maanantaina tuli käytyä hieronassa ja tyttö oli kyllä niiin jumissa kuin vaan voi olla.  Hieronta oli todella paikallaan. Pari kovempaa treeniviikkoa todella tuntui kropassa huoh. Seuraava päivä oli onneksi lepo, sillä hieronnan jälkeiset lihakset olivat veltot ja hieman arat.

Jees, taas tuli naputeltua jonkin verran tekstiä. Aurinkoista viikon jatkoa ja mahtavaa äitien päivää kaikille  äideille! :)

Viikko 18

Pyöräily 6.14h

Juoksu 2.52h

Vesijuoksu/uinti 1h

Sali/lihaskunto 4.20h

yht. 14.20h

 

 

 

Vielä on toivoa jäljellä ( 29.4.2013)

 

Viime kerroilla on tullut valiteltua milloin mistäkin mieltä painavasta asiasta. Nyt voi jo vähän iloisemmin mielin raapustella, sillä terveys alkaa olemaan parempaan päin. Päivä päivältä jalka sietää kovempaa menoa ja mielikin tulee taas mukana. Jes, vielä on siis toivoa jäljellä :D

Ei pidä kuitenkaan  liikoja tuuletella, vaan on edettävä käsijarru päällä kohti kesää. Liika höntyily voi nopeasti koitua kohtaloksi ja näin tulla takapakit. Jalkavamma on osoittautunut pelättyä lievemmäksi eli ihan vain perus juoksijan penikkavaivaksi. Pelkäsin jo pahinta sääriluun rasitusmurtumaa, sillä kipu on tuntunut pienellä alueella lähellä sääriluuta. Oma hieronta, kylmä  ja jalkajumpat ovat auttaneet. Tukipohjallisten teettäminen ei ollut turhaa. Nyt saan molemmat jalat rullaamaan suht normaalisti ja oikea jalka tekee myös töitä eikä vain laahusta perässä. Hassua, että mitä kovempaa juoksee sitä vähemmän kipu tuntuu. Hidas vauhtinen on vaikeinta.

Talven hiihtojen jälkeen olen hyvin saanut lisättyä nousujohteisesti pyöräilytunteja viikko viikolta. Viime vuonna tuli tehtyä se virhe pyöräilyssä, että lenkit olivat suurimmaksi osaksi joko hiljasia tai tosi kovia eli välimuoto puuttui. Jotenkin sitä ajatteli, että  pk-lenkki pitää tehdä hiljaa ja vk-lenkit täysiä. Ei  se ihan niin yksiselitteisesti mene vaan pitää osata mennä eri vauhdeilla (ainakin 5 vaihdetta pitäisi löytyy pyöräilyssä). Näin ollen kovan kisavauhdin ylläpito oli vaikeaa ja väkinäistä, koska ei ollut kuin se korkeintaa kolme vaihdetta. Aerokynnystreenit jos mitkä kehittävät pyöräilyäkuntoa ja näin kisavauhdin ylläpito helpotttuu. Vaikka ilmat suosivat jo hyvin ulkona pyöräilemisen, meinaan polkea edelleen myös sisällä WattBikella. Pyörityksen tehoa ja taloudellisuutta pystyy paremmin seuraamaan WattBikella, sillä vauhti on helpompi pitää tasaisena. Keskustasta lähteminen on muutenkin inhottavaa valoissa ja autojen seassa puikkelehtimista.

Pitkäsaikaan sain toteutettua hyvän treeniviikon, joka sisälsi sopivasti erilaisia pyöräily-, juoksu- , sali- ja vesijuoksutreenejä. Harjoitustunteja oikeastaan kertyi yllättävänkin paljon ilman suurempia ongelmia. Vissiin keho vain vaati tähän väliin kevyemmän jakson ja nyt taas mennään. Tehojen kasvaessa,huoltavan osuus myös kasvaa, jolloin tunteja kertyy helposti viikkoon.

Pääpaino on nyt pyöräilyssä, lajivoiman ja aerokynnyksen kehittämisessä. Jos kisakautta ajattelee niin vähän tässä ollaan myöhässä kisakunnon suhteen, mutta ei kai tämä niin vakavaa ole. Pääasia, että terveys suopi harjoittelemisen ja meno maittaa. Juoksua olen lisännyt pikku hiljaa  yhdistelemällä pyöräilyyn ja saliharjotuksiin, jotta ei tulisi vielä kipiteltyä liian pitkiä pätkiä. Juoksen sen mitä jalat sallivat, mielummin vähän kuin liian paljon. Olen aina ollut huono lepopäivien pitäjä, sillä keho on tottunut olemaan jatkuvasti  liikkeessä. Urheilusta saa muutenkin niin hyviä kiksejä ja stressin suodatusta pois kehosta. Nyt pitää vaan oikeasti muistaa kuunnella kehoa ja uskaltaa levätä silloin, kun siltä tuntuu. Väsyneenä ei kehity, usko jo!

Viikko 17

Pyöräily 7.51h

Juoksu 2h

Vesijuoksu/uinti 2.20h

Sali/lihaskunto 2.30h

yht. 14.41h

 

 

Perusharjoittelua ja flunssasta toipumista ( 20.4.2013)

 

Ihottava kevätflunssa sitten iski oikeen kunnolla, joten taas joutui ottamaan kevyemmin urheilun suhteen. Kuume ei onneksi noussut, mutta ääni meinasi täysin hävitä. Töissä oli aika haastavat olot, koska joutuu jatkuvasti olemaan äänessä. Vaikka pää oli aika tukossa, harjoittelin kuitenkin sen mitä pystyin. Lähinnä vesijuoksua, wattbikea matalilla tehoilla ja toiminnallista- perusvoimailua. Normijuoksua olen kokeillut lyhyissä pätkissä ja sen jalka vielä sallii (kiitos tukipohjallisille). Aineenvaihdunnan kun sain käyntiin, lima lähti paremmin liikkeelle ja näin oli mukavempi olla. Tosin olo ei ole ollut  hirmu energinen, joten 2h pidempiä settejä en ole kyennyt tekemään. Pääasiassa kerta päivässä treeniä on riittänyt oikeen hyvin.

Tässä sairastellessa on ehtinyt miettimään muutakin kuin urheilemista. Työnteko tuntuu tällä hetkellä juuri omalta ja syksyksi olisi luvassa jatko samassa paikassa. En ole vielä päättänyt mitään missä olen syksyllä, mutta joitain pieniä suunnitelmia olen pyöritellyt mielessäni. Minne sitä tulevaisuudessa haluaa sitten asettua on vielä vähän avoin. Työpaikka tietenkin aika paljon sanelee missä sitä elelee. Lappeenranta on viihtyisä kaupunki ja täällä voisin kuvitella asuvani pidempäänkin. Ainut ongelma on, etten oikeen jaksa enää kerrostaloelämää. Omakotitaloon muutto olisi enemmän kuin tervetullut. Lottovoittoa siis odotellessa heh :D

Sitten vähän urheilujuttujakin. Kesä lähestyy ja niin myös kisakausi. Ajatus kisaamisesta tuntuu jotenkin todella kaukaselta omalla kohdalla. Viime viikkojen sairastelut + mysteerinen jalkavaiva ovat kyllä muuttaneet täysin kisakauden suunnitelmia. Reippaammat harjoitukset ovat olleet todella minimissä eikä kunnon juoksuakaan ole pystynyt toteuttamaan kuin pikkupätkissä. Urheilun tuoma ilo on muutenkin ollut kadoksissa. Tekeminen ei ole ollut niin rentoa kuin sen pitäisi olla. Tosiasian kieltäminen ei johda hyvään vaan pahentaa tilannetta. Nyt pitää kuunnella kehoa ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Urheilu on vaan välillä tällasta, aina ei mene niin kuin toivoisi. Välillä kulkee kuin unelma, välillä potkitaan päähän toden teolla.

Positiivista on, että Suomen kevät vihdoin ja viimein sallii ulkona maantiepyöräilyn. Ei tarvitse enää sisällä hikoilla ja vispata tunkkasessa ilmassa. Tänään käytiin vispaamassa (57km )Simon kanssa Taipalsaaren hienoissa maisemissa ja aurinko jopa lämmitti jo kasvoja. Alkukankeutta lukuunottamatta meno tuntui jo paremmalta mitä koko viikkona ja loppua kohden helpottui. Toivottavasti tästä vielä noustaan normitasolle, mutta silti pitää muistaa maltti. Antoisia tri-harjoituksia kaikille seuratovereille! Maantiellä nähdään... ;)

Viikko 15

Pyöräily 4.05h

Juoksu 1.20h

Vesijuoksu 2h

Sali/voima 2.30h+huoltavat

yht. 9.55h

 

Viikko 16

Pyöräily 5.30h

Vesijuoksu 2.20h

Juoksu 20min

Sali/voima 2.30h +huoltavat

yht. 10.40h

 

 

 

 

 

Kesängillä
Rockyn kanssa lenkillä
Nilkan kinesioteippaus

Urheilun nurja puoli ( 13.4.2013)

 

Viime viikot ovat olleet sekä henkisesti että fyysisesti rankkoja. Tällä hetkellä tyttö tuntuu rypeävän syvässä suossa eikä pakoreittiä tunnu löytyvän. Miksi näin on miljoona eri syytä. Ensinnäkin kuukauden takainen jalkavaiva sääressä on ilmoitellut olemassa olostaan, joten juoksu on tällä hetkellä aika mahdotonta. Kipu on tuntunut enemmän ja vähemmän jo melko pitkään, mutta tällä viikkoon se on ollut sietämätöntä. Vähänkin jos juoksee, alkaa särkemään oikean jalan säären sisäosaan todella pienelle alueelle. Kylmä rauhoittaa sitä heti ja tietenkin juoksemattomuus. Lapissa kipu tuntui vielä siedettävältä hiihtäessä ja juostessa, mutta ei se aivan harmiton ollut. Tyhmä mikä tyhmä, kun ei tajua kuunnella kipua tarpeeksi aikaisin. Onneksi löytyy kuitenkin aina korvaavia lajeja, joilla pitää kuntoa yllä. Näin ollen tämän viikon maanantain duathlonharjoituksen jälkeen olen suosiolla pitänyt taukoa juoksusta ja siirtynyt pehmeämpiin lajeihin pyöräilyyn, vesijuoksuun ja rautojen nosteluun.

Lapin reissun jälkeen otin heti yhteyttä vakkari fysioterapeuttiini kysyen apua vaivaani. Kokeilimme kinesioteippausta korjaamaan nilkan  virheasentoa. On se parempi kuin ei mitään, sillä tuki vähän ohjaa jalkaterää suorempaan linjaan askeltaessa. Pitkän spekuloinnnin jälkeen päädyin myös teetättää tukipohjalliset. Niiden avulla saan aktivoitua paremmin jalkaterän ja pohkeen lihakset ja näin askeleen pitäisi rullata normaalisti. Uudet pohjalliset tuntuvat oudoilta jalassa, joten aluksi sisään ajan ne kävellen. Tukipohjalliset eivät kuitenkaan ole oikotie onneen vaan jalkateräjumppia pitää edelleen tehdä ahkerasti, mielellään päivittäin.Toivottavasti yhteispaketti tuottaa tulosta ja pitkäaikainen jalkavaivani olisi hallinnassa.

Tällä hetkellä kaikkein eniten harmittaa, etten pysty huomenna starttaamaan vuoksen lenkille. Vaikka tässä ei ollakkaan missään ihmeellisessä juoksukunnossa, olisi ollut kiva laittaa itsensä pitkästä aikaa koville ja testata kevään juoksukunto. Toivottavasti kuntoudun kevään muihin kisoihin, kuten duathlonin perusmatkalle ja pm-maastoihin.

Toinen marmatuksen aiheeni on sairastelut. Noron jälkeen ehdin olemaan viikon terveenä kunnes joku pöpö taas iski hengitysteihini. Kurkku on ollut viime päivät karhea, ihan kuin olisi kaktuksen syönyt. Voipi olla, että  kevään ekalla maantiepyörälenkillä kurkku sai vähän kylmää ja kipeytyi siitä. Menisipä tämä nopeasti ohi, sillä jatkuva sairastelu alkaa käymään mielen ja kunnon päälle.

 

 

Viikko 12

Hiihto 6.15h

Pyöräily 3.05h

Juoksu 1.20h

Voima 2.15h + huoltavat

yht. 12.55h

 

Viikko 13

Hiihto 6.55h

Pyöräily 2h

Juoksu 1.40h

Voima 2h

yht. 12.35h

 

Viikko 14

Hiihto 6.05h

Pyöräily 1.15h

Juoksu 1.35h

Voima 2.15

yht. 11.10h

 

Treeniviikot ovat olleet aika tasaisia tuntimäärällisesti. Ennen noroa sain tehtyä hyviä kehittäviä pyöräilyjä, juoksuja ja hiihtoja. Harjoittelu oli mukavaa ja meno maitto. Maalis-huhtikuu on painottunut mäkiharjoitteluun, jotta saisin lajinomaista voimaa jalkoihini. Ensimmäiset kaksi viikkoa sujuivat vielä hyvin, mutta sen jälkeen on alkanutkin alamäkikausi. Harjoitukset eivät oikeen ole sujuneet toivotulla tavalla. Jalkakipu on varmasti ollut yksi syy ja norosta toipuminen vei oman aikansa. En varmaan aivan tarpeeksi pitkään malttanut ottaa iisisti ja kerätä voimia. Huippuoloissa sitä kun on treenaamassa tulee hätäiltyä harjoittelussa ja luulee toipuvansa nopeasti. Sitten käy näin ja saa takkiinsa oikeen kunnolla. Mitä tästä opimme, kehon ääntä on uskallettava kuunnella. Toivottavasti seuraavalla kerralla on jotain iloisempaa kerrottavaa ja nousu ylämäkeen, heipo dei!

 

 

 

 

 

 

Sattuu ja tapahtuu (3.4.2013)

 

Huhtikuun puolella jo mennään  ja kevään tuntua alkaa olemaan ilmassa. On aivan ihana herätä auringon valoon jo ennen herätyskellon soittoa ilman väsymyksen tuskaista oloa. Päivä päivältä päivät pitenevät ja puuhatunteja tuntuu lisääntyvän huomaamatta arkeen. Kiva, kun ehtii hyvin treenaamaan valosaan aikaan ja nauttimaan auringosta. Keväthangilla hiihto on jotain niin käsittämättömän terapeuttista, etten tiedä parempaa mielen piristäjää.

En tiedä mistä aloittaisi, kun viime kirjotteluista on vierähtänyt taas liian pitkä aika. Suoraan sanottuna nyt olen ollut saamaton eikä ole vain huvittanut vaivata päätään. Nyt on kuitenkin sopivan rauhallinen hetki istahtaa koneen ääreen ja muistella menneitä. Olen nimittäin tällä hetkellä  Ylläksellä nauttimassa vielä viimeisistä hiihdoista. Aivan suunnitelmien mukaan ei ole treenileiri sujunut, sillä sairastuin sunnuntai-iltana pahaan oksennustautiin ( noroa ollut liikkeellä töissä sekä kotona). Voimathan se vei pariksi päivään, joten aika iisisti sai ottaa treeneistä. Pari pidempää hiihtoa ehdimme Simon kanssa tehdä, kun kamala myllerrys iski vatsaani. Tauti oli niin käsittämättömän kamala, etten ole moista tuskaa kokenut aikoihin. Onneksi pöpö lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Harmittaa vaan niin pirusti, kun jouduin missaamaan pari aurinkoista treenipäivää sängyssä maaten. Ei kai sille vaan voinut mitään. Toisaalta onni oli ettemme lähteneetkään Mallorcalle pyöräilemään, sillä ulkomailla sairastelu olisi ollut vielä tukalampaa.

On sitä onneksi mukaviakin hetkiä koettu. Talvikauden päätavoitteeseeni Pogostaan voin olla tyytyväinen. Uskalsin lähteä rennon reippaasti ja pystyin hiihtämään vahvan hiihdon alusta loppuun asti. Aika parani viime vuodesta reilut 8 minuuttia (3.32) ja sijoitus naisissa oli 11. Suksi toimi kohtuullisesti, luiston kanssa taas hieman ongelmia,pitoa löytyi senkin edestä. Parempi niin päin kuin toisin päin. Positiivinen merkki kisan jälkeen oli se, että palautuminen lähti heti käyntiin eikä seuraavana päivänä väsy ollut kummoinen. Pystyin ongelmitta hiihtämään 26km palauttavan ja meno tuntui yllättävän irtonaiselta. Jos hallitsisin vapaan, olisi voinut jopa harkita starttaamista sunnuntaina. Kestävyyspuoli tuntuu siis olevan kehittynyt viime vuodesta.

Viikko 10

Pyöräily 3.23h

Hiihto 6.40h

Juoksu 1.10h

Voima 2h + huoltavat

yht. 13.13h

 

Viikko 11

Hiihto 8.25h

Pyöräily 40min

Juoksu 30min

Voima 1h

yht.10.35h

 

Tässä lyhyesti mitä nyt nopeasti muistan tapahtuneen viime viikot. Tänään kävin kevyesti hiihtelemässä 1.30h ja kroppa tuntui vielä aika voimattomalta. Toivottavasti huomenna voisi jo vähän kokeilla toista vaihdetta ja perjantaina tehdä talven viimeisen pitkän hiihdon. Päivä kerrallaan se on kuitenkin edettävä ja kuullosteltava oloa. Jos ei muuta niin treeni-into pakkolepojaksot ainakin kasvattavat. Jees, eipä tässä muuta. Viikot 12 ja 13 tulevat seuraavalla kerralla julki.

 

Hiihtäjän paratiisi
Huurteessa
Nautiskeluhiihtoa

Hiihtoa yllin kyllin ( 9.3.2013)

 

Hmm mistähän sitä aloittaisi kertomaan kuulumisia, sillä viime kerrasta on vierähtänyt ainakin kolmisen viikkoa. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Talvi on kyllä suosinut hyvin kaikkia himohiihtäjiä. Lunta on ollut runsaasti meille kaikille, eikä  etelä-suomalaistenkaan ole tarvinnut välttämättä lähteä lumen perässä pohjoiseen.

Pari viikkoa takaperin tuli käytyä Savonia-hiihdossa testaamassa vähän hiihtokuntoa. Tyylinä oli tietty pertsa ja matka mukavat 40km. Koska ei ollut mitään haisua miten hyvin suksi luistaa, päätin ottaa kisan varmanpäälle iisisti taktiikalla alussa himmailua loppua kohden kiihtyen. Onnistuin aikalailla suunnitelmani mukaisesti. Energiat riitti hyvin alusta loppuun asti, eikä minkäänlaista välikuolemaa iskenyt matkan aikana. Alkuvauhti olisi saanut olla hieman reippaampaa, sillä maalissa tyttö ei ollut todellakaan kaikkensa antanut. Aika 2.51 ja 10.sija eivät olleet kummosia, mutta enemmän tärkeää oli hyvä hiihtotuntuma. Suksi toimi hyvin ja ilmakin suosi kivasti -2 poutasäässä. Kisa oli hyvä kenraaliharjoitus Pogostaa ajatellen, sillä siellä pitäisi sitten uskaltaa hiihtää totisemmin. Savoniassa oli muutenkin mahtava osanotto seuraltamme mm. Rinteen Katja hiihti molemmat matkat ja sijoittui pertsalla naisten sarjassa hienosti neljännneksi, Tirrosen Reima hiihti seurastamme kovimman ajan 2.15 ja rapiat +monen monta muuta hyvää suoritusta meidän porukalta.

Alkuviikolla kurkkukin tuntui taas kipiältä, mutta onneksi joku pöpö kävi vain kääntymässä ja jätti suosiolla rauhaan. Ajattelin jo, että tietenkin kisaviikolla tulen kipeäksi enkä pääse osallistumaan. Viikko vierähti muuten aika normaalisti. Vähän ylläpitävää juoksua ja pyöräilyä hiihdon lisäksi+ voimailut päälle. Voimapuolella tein "pikavoimaa" räväköin toistoin keskiraskailla painoilla. Se on tuntunut purevan ainakin käsiin, sillä tasuri tuntuu jotenkin irtoavan paremmin mitä koskaan ennen. Tai sitten vain tekniikka on parantunut ja osaan pumpata paremmin vatsalihaksilla, jolloin kädet eivät väsy niin nopeasti.

Viikko 7                                                     

Hiihto 7.31h

Juoksu 1.25h

Pyöräily 1.32h

Voima 2h + huoltavat

Yht. 12.28h

Viikko 8 otin melko kevyesti, etenkin alku viikon sillä lähdin loppuviikosta perjantaina Ylläkselle omalle ns."lumileirille". Koska oli hiihtoloma töistä ja kouluista, oli oiva mahdollisuus pyhittää loma täysin harjoittelemiseen. Tarkoitukseni oli päästä tekemään laadukkaita hiihtoharjoituksia Pogostaa ajatellen. Määrällä ei niinkään ollut enää väliä, mutta eipä tuota voinut estää tulemasta. Tällä kertaa Simo ei päässyt mukaan kaveriksi, joten jouduin itsekseni harjoittelemaan. Aluksi toisen osapuoliskon puuttuminen tuntui hieman oudolta, mutta loppuen lopuksi huomasinkin nauttivani itseni kanssa olemisesta. Kolmisen vuotta takaperin pääasiassa harjoittelin vain yksin, joten nämä ajat tulivat heti mieleeni.

Lapin maisemissa hiihto oli samalla myös mielelle parasta mahdollista terapiaa. Pääsy pois kotinurkista oli tässä vaiheessa paikallaan, sillä tuntui jo homehtuvan tuttuihin maisemiin. Työ vaatii tällä hetkellä omansa etenkin henkiseltä puolelta, joten oli aivan mahtavaa nollata pää Lapin tuntureilla :D ajattelematta mitään työhön liittyvää. Loman jälkeen oli mukava palata arkeen ja aloittaa työt uudessa työympäristössä. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö kova treeniviikko painanut loman jälkeen. Kyllä se vaan paino ja töissä tuntui jäätävän ja pahasti. Noh eiköhän tämä tästä  pikku hiljaa rutinoidu ja ala taas työntekokin kulkemaan entiseen malliin.

Garminin mukaan hiihtoa kertyi seitsemän päivän aikana 231km, juoksua 1.45h ja lihaskuntoa/huoltoa n.3h. Onneksi maltoin pitää  yhden täysin lepopäivän, jolloin jaksoin hyvin tehdä kaikki suunnitelemani harjoitukset.  Lunnollisesti viikkoon mahtui sekä hyviä että vähemmän mukavia harjoituksia. Onnistuineimpia treenejä oli 6x5min/5 mäkivedot + lisämausteen toi sakea lumipyry ja kova tuuli (samalla kasvatti luonnetta), pitkä kiihtyvä 45km,  1h vk +1h pk sekä kevyt nautiskeluhiihto 40,6km.  Positiivista oli se, että sain tehtyä melkein kaikki harjoitukset ilman pahempia ongelmia. Keskellä viikkoa oikean jalan akilles alkoi kipuilemaan, joka pisti hieman varovaiseksi. Onneksi perinteinen kylmä-kuumahoito + omahieronta auttoivat ja kipu lähti pois yhtä nopeasti kuin tulikin.

Juttua tulisi vielä vaikka miten paljon, mutta taidanpa lopettaa tähän. Näin yhdellä kertaa paljon kirjoittaminen on kyllä inhottavampaa kuin, että kerta viikossa kävisi täällä sepostamassa. Siispä yritän nyt ryhdistäytyä ja kirjotella kuulumiset yhdeltä viikkoon. Treenin iloa kaikille!

Viikko 8

Hiihto 7.10h

Juoksu 2h

Pyöräily  45min

Voima 1.45h + huoltavat

Yht. 11.40h

 

Viikko 9

Hiihto 13.10h

Juoksu 1.50h

Pyöräily 40min

Lihaskunto/huolto 3h

yht. 18.40h

 

 

 

 

 

Puuterilunta

Vaihtelevia aatoksia (10.2.2013)

 

Urheilu on kyllä ihmeellistä. On päiviä, ettei pääse mihkään ja kaikkia ketuttaa. Seuraavana päiväna voi olla tuntemukset aivan toista. Viimeiset kaksi viikkoa olen edennyt hyvin sekavin tuntein. Mieliala on vaihdellut semmosta siksakkia, että välillä ihan itseääkin hirvittää. Viikkoihin on mahtunut sekä hyviä että huonoja harjoituksia. Positiivista on, että paikat ovat pysyneet suht kunnossa omilla huolloilla.  Juoksun määrä on ollut kyllä todella maltillinen ja tehoissa pääpaino on edelleen pk:ta. Aina ei ihan meinaa tajuta miten pitkään henkinen ja fyysinen palautuminen voikaan viedä raskaiden viikkojen jälkeen.

Uinti on nyt huonossa jamassa teknisesti, sillä se ei kiinnosta juuri yhtään. Olen jo pitkään mietiskellyt, että miksi mie kiusaan itseäni sen kanssa. Tuntuu jotenkin turhalta uida, kun se ei ole kehittynyt viimeisen kahden vuoden aikana juuri mihinkään. Näin ollen tein radikaalin päätöksen ja keskityn tänä kautena hiihtoon, juoksuun ja pyöräilyyn. Jos mieli ei ole aidosti läsnä harjoituksissa niin et kyllä pysty kehittymäänkään. Miulle tärkeintä on, että urheilu on pääasiassa kivaa, miellekästä tekemistä kiireisen arjen keskellä.

Triathlon on hieno laji ja nostan hattua niille riathlonisteille, jotka ovat tasasen vahvoja kaikissa kolmessa lajissa mm. Lehtosen Kaisa, Liedon Panu, Kivirannan Merja, Hastin Jarmo jne onhan noita monia muita.  Tietty edellä mainitsemani henkilöt ovat tehneet monien vuosien SUUREN työn kunnon kehittymiselle, mutta kyllä heiltä löytyy  lahjakkuuttaakin kehittyä lajissa + huippua tieto-taitoa. Ei ole helppoa tasapainoilla kolmen lajin kanssa.

Viikko 5 numeroin

Hiihto 6.30h

Juoksu 2.40h

Pyöräily 2.05h

Uinti 1.05h

Voima 2.15h

yht.14.40h

Tuli muuten käytyä testaamassa Imatran Avia Sport Areena. Onhan tuo ihan jees paikka sisäharjoitteluun, oikea"palloilijan paratiisi" hienoine nurmikenttineen, mutta kyllä yleisurheiluakin siellä voi harrastaa. Tehtiin Simon kanssa juoksutekniikka/nopeuskestävyysharjoitus 6x100 ja 2x8 x 200m/1/3 rennon kovaa. Kroppa oli kyllä ihmeissään uudesta ärsykkeestä. Seuraavana päivänä tunsi miten hermosto oli totaallisen väsähtänyt palauttavalla hiihtolenkillä.

Vitosviikon jälkeen olo oli aika poikki. Maanantain hieronta oli todella tarpeen tähän väliin. Erityisesti yläselkä, pakarat ja pohkeet huusivat hoosiannaa hierontapöydällä. Pertsahiihto on ainakin tehnyt tehtävänsä. Pakaroista ylöspäin liha oli kuin viulunkieltä. Se siitä omasta huollosta. Täytyypi vissiin ottaa tavaksi käydä ainakin kerran kuussa hierojalla. Kiitos joulupukille hierontalahjakortista :D

Otin viikon muutenkin suht iisisti. Keho viestitti sen verran hyvin, että hitusen kevyemmin on nyt mentävä. Jätin suosiolla tiistain testijuoksun väliin, sillä keho ei ollut valmis maksimiharjoitukseen. Juoksin mielummin vk1 matolla ja harjoituksen päätteeksi pulahdus avantoon oli hyvä setti. Seuraavan päivän 2h kevyt hiihto tuntui jopa palauttavan hyvältä ja mieli oli energinen. Hyvä mie, uskalsin kuunnella kehoa.

Saliharjoitteluni on ollut syksyn ja alkutalven aika perustekemistä. Kesto- tai perusvoimaa on tullut tehtyä säännöllisesti. Olen vähitellen lisännyt voimaharjoitteluun toiminnallisia liikkeitä, jotta lajinomaisuus näkyisi lihaskunnossa. Esimerkiksi askellus laudalle 20kg tangolla, jänne- ja pohjehypyt, vartalon kierrot voimapallolla, askelkyykky+pystypunnerrus, tasapainolaudalla kikkailut ovat hirmu hyviä pirtyksiä perusliikkeiden väliin. Kehon hallinta ja erityisesti syvien tukilihasten vahvistaminen on yhtä tärkeää kuin perusvoimailu. Ilman hyvää kehonhallintaa ei voi hallita taloudellista suoritustekniikkaakaan.

Lauvantaina tehtiin Katjan kanssa reipas hiihto, joka sisälsi 3x10min rennon reipasta. Alkuverrassa jo totesin, ettei hiihto tule olemaan vauhdikasta menoa. Voitelupuoli oli nimittäin totaallisesti epäonnistunut. Edellisenä päivänä oli satanut uutta kosteeta lunta ja pakkasta ei ollut kuin -1. Heti, kun joutuu itse tekemään voitelun niin käy näin. Pitäisi vissiin käydä suksien voitelukurssi tai jotain. Suksenpohjiin nimittäin tarttui semmonen kerros lunta, ettei niillä päässyt mihkään. Ylämäet kyllä meni helposti, mutta alamäet ja tasaset sai lykkiä väkipakolla. Onneksi ei ollut kisatilanne. Tietää seuraavalla kerralla laittaa jotain muuta voidetta.

Viikko 6 numeroin

Hiihto 5.45h

Pyöräily 3h

Juoksu 2.20h

Voima 2.30h

yht. 13.35h

 

 

 

 

 

Reipasta kyytiä (30.1.2013)

 

Kevyemmän viikon jälkeen sain hyvin mielin toteuttaa kovemman viikon. Onneksi pikku flunssakin nujertui suht helposti eikä se juurikaan tuntunut vaikuttavan menoa. Viikko sisälsi jopa kolme tehokkaampaa vk1-vk2  harjoitusta hiihtäen, juosten ja uiden. Muut harkat olivat kevyttä pk:ta ja lihaskuntoharjottelua. Kokonaisuudessaan treeniviikko oli oikeen antoisa ja onnistunut paketti. Tuntimäärä oli normaali, mutta kovan siitä teki tehojen lisäys.

Tällä hetkellä eniten huolestuttaa motivaatiokato uimiseen. Suoraan sanottuna uiminen on aika tylsää. Entistä tylsemmän siitä tekee se, kun tietää uivansa teknisesti väärin. Välillä tekisi mieli oikeasti piilottaa uimalakki ja -puku jonnekin kauvas ja pitää taukoa uinnista. Vuosi sitten keväällä miulla oli samoja ongelmia. Uinti ei huvittanut pätkääkään ja olisi vaan tehnyt mieli unohtaa koko triathlon. Keskittyminen duathloniin, hiihtoon ja juoksuun vetosi miljoona kertaa enemmän kuin uiminen. Noh pitkän uintitauon mie pidinkin keväällä ( reilu kuukausi) ja aloitin vasta avovedessä kunnon uinnit. Motivaatio oli kyllä kasvanut, sillä tykkään uida enemmän luonnon vesissa kuin kloorimeressä.

Sitten viime viikon treeneihin. Onnistunein harjoitus oli tiistain hiihto. Suihkimme Simon kanssa 5x2,2km/1 kiihtyviä vetoja. Harjoitus onnistui suunnitelmien mukaisesti ekat maltilla loppua kohden kiihtyen. Simo otti aikaa ja joka veto parani 5-20s. Väkisin vääntämisesti ei onneksi mennyt  missään vaiheessa ja tekniikka pysyi kasassa. Seuraavana päiväna salilla kyllä tunsi, mitä oli tehnyt edellisenä päivänä. Kädet olivat valmiiksi aika hyytelöä, mutta silti väänsin perusvoimaa koko keholle. Teki gutaa :)

Mieleen jäi myös viikonlopun kova tuuli, joka hieman haittasi menoa. Ensinnäkin lauvantain tv kiihtyvä juoksu oli suunniteltua raskaampi rypistys. Raskaan siitä teki lumipöpperöiset tiet (askel lipsu) ja kova tuuli. Rentous oli kaukana. Kova tuuli ei myöskään napannut  hiihtämään sunnuntaina 3h pitkää lenkkiä, joten teinkin kolmen lajin yhdistelmän. Ekaksi hiihdin 1.15h, siitä WattBiken päälle polkemaan 45min ja 15min juoksua. Illalla oli onneksi vielä virtaa tehdä rennon reipas uintipyramidiharjoitus. Toisaalta olikin hyvä etten hiihtänyt 3h ja säästin käsiä uintiin. Päivä vierähti mukavasti triathlonin parissa.

Viikko 4 numeroin

Hiihto 4.30h

Juoksu 2.40h

Uinti 2.20h

Pyöräily 1.55h

Sali 1.45h

yht.13.15h

 

 

 

 

Fiilispohjalla (20.1.2013)

 

Viime viikko vierähti nopsaa eikä vapaa- ajan vietto-ongelmia pahemmin ollut. Pieni pöpö taas iski hengitysteihin, mutta onneksi en joutunut petipotilaaksi. Toisaalta en ihmettele yhtään, sillä töissä on ollut liikkeellä vaikka mitä tautia ja kovien viikkojen jälkeen vastustuskyky on kovilla. Näin ollen suunnitelmien mukainen kevyempi viikko oli paikallaan. En asettanut selkeetä pääpaino viikolle vaan treenasin vähän kaikkea, oikeastaan sään ja olotilan sallimissa rajoissa. 

Pyöräilyä pitäisi saada lisättyä ainakin kolmeen tuntiin, mutta vielä ihan siihen tavoitteeseen en ole päässyt. Sisäpyöräily on aika työlästä ja tylsää näin talvella, sillä ulkoilmaliikunta on tuhat kertaa mukavampaa kuin sisällä hikoilu. Onneksi lunta alkaa olemaan ihan hyvin, joten hiihto on nyt mukavaa. Suksin pari pidempää hiihtolenkkiä, joista toinen kulki kuin unelma luistavalla ladulla ja toinen oli yhtä tervan juontia nihkeällä uudella lumella. Vasta viikonloppuna pulahdin altaaseen, sillä arkipäivinä röörit olivat sen verran tukossa ettei yhtään tehnyt mieli kloorimereen. 

Kerrankin olin fiksu enkä leikkinyt tehojen kanssa. Vauhdit olivat maltillisia lähes joka treenissä. Näin ollen nyt mieli ja keho haluaa jo reippaampaa tekemistä. Vaikka tunteja kertyi taas viikkoon yli 10h, oli tekeminen kuitenkin peruskestävyyttä. Jotenkin sitä vaan työpäivien jälkeen saa parhainten purattua työväsyn pois hikoilemalla.  Liikunta taitaa olla miulle parasta psyykkisen puolen terapiaa :D

Enpä taida jaksaa löpistä tällä kertaa muuta. Viikko 4 tulee olemaan hiihto-juoksupainotteinen. Sää näyttää suosivan ihan mukavasti, joten nauttikaamme nyt mahtavista talvikeleistä liikkuen.

Viikko 3 numeroin

Pyöräily 2.15h

Hiihto 5h

Juoksu 55min

Uinti 2.10h

Sali 2.30h

yht. 12.50h

 

Maakuntaviesteistä

Töitä ja treeniä (13.1.2013)

 

Parin viikon hiljaiselo loppuu nyt. Joudun nyt kirjoittamaan parin viiikon edestä, koska tietokoneella naputtelu on jäänyt vähälle. Aloitin tällä viikkoa päivätyöt, joten päivät ovat olleet todella kiireisiä. Eipä sitä muuta ole ehtinyt tekemään kuin töitä, treenata ja nukkua, yksinkertaista.  Arkipäivinä en todennäköisestii ehdi harjoittelemaan kuin kerran päivässä, mutta viikonloppuisin  on enemmän aikaa keskittyä urheilemiseen. Oikeastaan miulle taitaa sopia tämmöinen rytmi, sillä harjoittelussa överiksi meneminen ei ole niin riskialtista. Tietenkin täytyy muistaa, että työ verottaa omansa voimista. Nän ollen ei voi aivan mitä tahansa treeniä tehdä pitkän ja väsyttävän työpäivän jälkeen.

Palaan vielä pari viikkoa taakse päin. Vuosi vaihtui mukavan rauhallisesti Ruokolahdella. Ennen illan ilotulituksia ja saunomisia tuli käytyä päivällä hallissa uimassa. Yllätys yllätys ei ollut mitään tunkua, joten sai huolella tehdä hyvän harjoituksen. Uin 500m vetoja kevyt-reipas tehoalueella ja meno tuntui ihan mukavalta. Yllätyin,että edellispäin pitkä hiihto ei painanutkaan käsissä. Viime viikko oli aika perus, tosin uinnissa oli pääpaino ja huikeat kolme uintiharjoitus sain aikaseksi. Hyvä mie! :D Erityisen hyvä fiilis jäi, kun innostuin vielä maakuntaviestien jälkeen menemään uimaan ja hupsista harjoitus kesti 1.20h ja happi kulki hyvin. Vissiin keuhkot aukesi hiihdossa niin hyvin, että uinti kulki rennosti ilman hengitysvaikeuksia.

 

 

Viikko 1 numeroin

Uinti 3.30h

Juoksu 2.35h

Hiihto 3h

Pyöräily 50min

Sali 2h

yht. 11.55h

Jatkan illalla tai huomenna hieman lisää, mutta nyt pittää lähteä päivän toiseen harjoitukseen. Katsotaan miten väsynyt tyttö sitä on illalla. Luvassa olisi pyöräily-juoksu yhdistelmä vk1 alueella, aamulla tuli hiihdettyä kevyt 1.30h lenkki luistavassa säässä.

Eilinen pyöräily-juoksuyhdistelmä onnistui suunnitelmien mukaisesti. Pyöräilin WattBikella 40min tv kiihtyvästi (110-160watt 80-95rbm ) ja juoksin 25min rennon reipasta+ 10min loppuverra. Hieman sai muistutella ettei menisi liian kovaa, jotta harjoitus kehittäisi vk1 aluetta. Olen huomannut reippaissa sen, että helposti lähtee tekemään vk2 tai lähemmäs maksimiharjoituksen. Pitäisi muistaa, ettei  vk-harjoituksen aina tarvitse tuntua pahalta. Etenkään tässä vaiheessa harjoituskautta. Pyöräilyssä on kyllä vielä paljon kehittämisen varaa, sillä watit eivät hirveästi päätä huimaa. Noh toivottavasti tästä vielä kehitytään ja onhan näitä vuosia edessä.

Mitäs muuta tällä viikkoa? Tiistaina tuli kipastua talvijuoksusarjan testijuoksu ja 5km kulki aikaan 21.22 eli aikalailla sama kuin viimeeksi. Jalat olivat kyllä jo valmiiksi aika mössöä ja tyttö väsynyt. Tasapaksua vääntöä alusta loppuun. Testasin samalla uusia Sarvan nastalenkkareita ja hyviltä tuntuivat. Paras mahdollinen pito ei aivan ollut, koska oli satanut uutta lunta. Tossut ovat kevyet, ei liian kovat ja istuvat hyvin jalkaani. Ja mitä parhainta pinkin väriset :P

Viikko 2 numeroin

Hiihto 4.30h

Juoksu 2.35h

Uinti 2.25h

Pyöräily 1.50h

Sali 2.25h

yht. 13.45h

Kokonaisuudessaan vuosi on lähtenyt hymyssä suin vauhtiin. Treenaaminen tuntuu hyvältä ja elämä muutenkin on balansissa. Minulle on tärkeintä, että nautin siitä mitä teen. Jos treenaaminen menee pakko pullan puolelle, on mahdotonta kehittyä. Lomalla huomasin, että urheileminen ei oikeen enää kiinnostanut  viimeiseillä viikolla. Urheilun vastapainoksi on hyvä tehdä töitä ja päin vastoin. Näin ollen mieli pysyy virkeänä molemmissa :)

Seuraava viikko tulee olemaan melko kevyt. Alle kymmenen tuntia olisi hyvä malttaa harjoitella tähän väliin. Näin keho palautuisi totaallisesti viime viikkojen rasituksista. Jees eipä tässä muuta. Antoisia treenejä kaikille!

 

 

 

 

Muutoksia suunnitelmiin (2.1.2013)

 

Vuosi taas vaihtui ja uusi vuosi alkoi. Joka vuosi tuntuu kuin aika menisi entistä nopeammin. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä nopeammin aika juoksee. Vasta sitä aloitti lähihoitajaopinnot ja nyt sitä jo valmistui, täh!? Niin se aika rientää. Toisaalta hyvä niin, ettei aika käy tylsäksi. Sopiva kiire on ihan mukavaa, kunhan vain se pysyy kohtuullisena.

Voin sanoa, että olen saanut viettää yyyber pitkän ( 4vk) ja voimia antavan joululoman. Pääasiassa pyhitin loman harjottelemiseen, mutta kyllä sitä muutakin ehti tekemään. Hyvin tuntee ja huomaa kehossa sekä mielessä, että on tullut edelliset neljä viikkoa elettyä urheilupanotteisesti. Treenit ovat kulkeneet aika vaihtelevasti. Joulukuun kolme ekaa viikkoa olivat parhaimpia, sen jälkeen harjottelu on vähän puuroutunut. Mieli ei tule ihan yhtä innokkaana mukana kuin loman alussa. Viime viikko oli aika väsynyt, joten otin alkuviikon iisisti harjoittelemalla kerran päivässä. Olisi ehkä pitänyt pitää suosiolla selkeästi kevyempi viikko, jolloin jaksaisin viimeisen lomaviikon huhkian koviten.

Viime ja tämä viikko minun piti olla pohjosessa hiihtämässä, mutta suunnitelmiin tuli viimehetken muutos. Taisin tehdä väärän päätöksen, koska aika kehno sää on tällä hetkellä Etelä-Karjalassa. Noh positiivista ainakin on, että uimahalli on ollut hiljainen koko joululoman ajan. Ja on sitä hiihtämäänkin päässyt jonkin verran.

Viikko 52 numeroin

Hiihto 6.25h

Uinti 1.15h

Pyöräily 1.15h

Juoksu 1.10h

Sali 1.45h

yht 11.10h

Tämä viikko menee uinti- ja juoksupainotteisesti. Voi olla, että joudun tekemään lähes kaikki harjoitukset sisätiloissa sään takia. Loskassa juokseminen kun ei oikeen nappaa ja hiihto menisi vesihiihdoksi. Viikon kruunaa maakuntaviestit Taipalsaarella. Saas nähdä kuinka meidän KarTri -joukkueiden käy, kun osa on ollut toipilaana. Onneksi kisaamme harrastesarjassa, joten meno ei ole niin vakavaa. Rennolla mielellä ja asenteella liikkeelle :D

 

 

 

 

Harjoituksen jälkifiilis
Kipi kipi!

Harjoittelua ja rentoutumista ( 27.12.2012)

 

Joulu tuli ja meni. Sitä ennen ehti tapahtua vaikka mitä kivaa ja vähemmän mukavaa treenirintamalla. Joensuun reissu onnistui kutakuinkin suunnitelmien mukaisesti. Parit hyvät treenit saimme tehtyä Simon kanssa ja vieläpä ystäviäkin ehdimme näkemään kaiken joulutohinan keskellä. Reissu oli sekä henkisesti että fyysisesti todella virkistävä. Maiseman vaihdos tekee hyvää, suosittelen!

Sitten urheiluun. Oli aivan mahtavaa päästä kipittämään piiitkästä pitkästä aikaa pitävälle alustalle kevyissä vetimissä. Joensuun Areenan juoksurata on sisäradan kautta 325m pitkä, joten piti hieman ynnäillä vetojen ja kierroksien pituuksia. Päivän epistolana oli pyramidityyppinen intervalharjoitus kiihtyvällä vauhdilla. Toisin sanoen juoksimme 3 x 1000m/n.2, 680m/n.1,5 , 340m/  kierros palautus 2min. Palautusaika tuntemuksen mukaan niin, että syke ehti laskea 140-150. Alkuverran aikana tuntui,että tänään voi olla ihan irtonaista menoa. Ennen vetoja tein muutamat kimmoisat tekniikkaharjoitteet, jotta askel rullaisi vedoissa niin kuin mailerilla hehe xD Eka kierros kulki helposti 4.21, 2.51 ja 1.15. Toinen ja kolmas kierros olivat selvästi kovempia 4.00, 2.40. 1.15 ja 4.00, 2.38 ja 1.14. Toinen kierros olisi voinut olla hieman hitaampi, jolloin vauhdissa olisi tapahtunut selkeetä kiihtymistä. Vikalla kierroksella oikeasti alkoi jo tuntumaan, mutta onneksi tekniikka pysyi kasassa. Iltapäivällä tein vielä 1,5h palauttavan saliharjoituksen, joka todellakin tehosi. Seuraavana päivänä ei ollut normi jumiolo kovan treenin jälkeen. Keho oli puolestaan hermostollisesti väsynyt, mikä tuntui seuraavan päivän uinnissa.

Näiden monen aktiivisen urheiluvuosien aikana olen huomannut miten tärkeää on se, että urheilijan psyykkeen on oltava vahva ja täysillä mukana harjoittelussa. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, on menttaalipuolen harjoittaminen yhtä tärkeää kuin fyysisen puolen harjoittaminen. Jokaisella urheilijalla tulisi olla omat konstinsa vahvistaa psyykkistä minäkuvaansa urheilijana. Itselläni on muutamia keinoja, jotka piristävät ja vahvistavat henkistä puoltani. Luonto on tärkein asia, josta saan voimaa. Luonnossa liikkuminen rentouttaa ja tuo vapauden tunteen. Toinen on lähimmäisten kanssa oleminen. Esimerkiksi jouluna lähimmäisten näkeminen antoi paljon lisäpotkua ensivuodelle. Huolista puhuminen läheiselle henkilölle puhdistaa mieltä. Huolia murheita ei kannata hautoa loputtomiin omassa mielessään, sillä niitä saattaa itsekseen alkaa paisuttaa aivan liian suuriksi.  On hyvä kysyä apua ulkopuoliselta,sillä toisen kommentit pistävät miettimään asiaa toisesta näkökulmasta. Lisäksi tavallisten arkipäivän asioiden tekeminen, kuten siivoaminen, leipominen, lukeminen jne toimivat hyvin myös rentoutumiskeinoina. Pääasia vain, että mielen saa vähäksi aikaa pois urheilusta.

Triathlonharjoittelu on monipuolinen laji, joka mahdollistaa harjoitella määrällisesti paljon. Näin ollen henkistä ja fyysistä väsymystä vastaan kamppailua ei voi välttää. Sanotaan, että väsyneenä harjoittelua tulisi välttää, mutta tässä lajissa se on hyväksyttävä asia. Väsy voi olla hetkellistä, mitä ei pidä heti säikähtää. Jos väsy kestää viikkoja tai jopa kuukausia, pitää alkaa miettimään onko muistanut riittävästi levätä ja tehnyt palauttavia harjoituksia. Itse huomaan heti, kun harjoittelu alkaa menemään yli. Uni ei tule, mieliala vaihtelee vähän väliä, korkea syke eikä harjoittelukaan tuota kaivattua mielihyvää, päin vastoin väsyttää entisestään. Urheilijan on oltava rohkea ja uskaltaa levätä, kun keho viestittää mm edellä luettelemiani oireita. Eräs hyvä ystäväni sanoikin kerran hyvin, että kovat urheilijat uskaltava levätä ja he myös menestyvät.

Viikko 51 numeroin:

Juoksu 2.20h

Uinti 2.10h

Hiihto 1.40h

Pyöräily 1.20h

Sali 2.15h

Huoltavajumppa 2h

yht. 11.05h

 

Ennen joulun viettoon ryhtymistä päätimme Simon kanssa tehdä tonnin uintitestin. Koska joulun aika on muutenkin hiljaista uimahalleissa, oli hyvä mahdollisuus uida rauhassa ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Asetin ekaksi tonnin testin tavoitteeksi uida 17-18minuutin tuntumaan. Jo verryttelyssä tuntui, että olo on aika makaronia. Kasasin kuitenkin itseni ja päätin uida rennon reipasta, jos ei kovaa runttaaminen irtoa. Loppuaika oli 17.35 ja ihan ok näillä uinneilla. Ensi keväällä pitää mennä alle 17minuuttia, mieluiten lähemmäs 16minuuttia. Tavoitteen täyttyminen vaatii siis uintikertojen lisäämistä ainakin kolmeen ja etenkin 50-100m reippaita vetoja.

Tähän loppuun on hyvä toivottaa kaikille seuratovereille iloista uutta vuotta 2013!

 

 

 

 

Määrä mättöä ( 16.12.2012)

 

Taas on hikoiltu yksi viikko. Ohjelmassa oli harjoitella pääasiassa peruskestävyyttä ja paljon. Pientä väsymyksen tuntemuksia oli kertynyt kroppaan edellisen viikon rypistyksistä, joten vauhti pysyi maltillisena treeneissä. Uusi harjotusviikko oli mahtava aloittaa hiihtämällä. Eihän sitä ihan lyhyttä lenkkiä malttanut olla tekemättä, sillä meno tuntui yllättävän helpolta. Seuraavana päivänä kyllä tuntui nivussi, että jotain erilaista liikettä on tullut tehtyä.

 

 

 

 

Viikko 50 numeroin

Hiihto 4.35h

Pyöräily 2.25h

Uinti 2.30h

Juoksu 1h

Sali 3h

yht. 13.30h

Saliharjottelua tuli tehtyä normaalia enemmän, koska ei ollut juurikaan tehopäiviä viikossa ja välillä pureva pakkanen ei innostanut hikoilemaan yli tuntia pidempää ulkona. Treenit sujuivat todella vaihtelevasti. Uinti kulki pitkästä aikaa mukavan rennosti kumpanakin kahtena harjoituksena. Kauvan hakemani rytmi alkoi vihdoin löytymään. Olisi kyllä mielenkiintoista tehdä tonnin uintitesti niin tietäisi todella missä uintikunnossa sitä ollaan.  Pyöräily puolestaan oli jotenkin tukkosaa pyöritystä, mutta juoksu pyöräilyn jälkeen sujui puolestaan mukavasti. Juoksua ei tarkoituksella kertynyt hirveästi, sillä hiihto tuli mukaan kuvioihin. Loppuviikosta hiihtokin alkoi jo painamaan käsissä ja inhottava viima lentokentällä söi motivaatiota.

Uusi viikko pitää sisällää lyhyitä piristäviä treenejä. Lähdemme nimittäin Simon kanssa kyläilemään Joensuuhun päin, joten samalla on hyvä mahdollisuus käydä juoksemassa Joensuun Areenalla ja pulikoimassa Vesikossa :D Taidan nyt lopetella ja lähteä köröttelemään autoon ONNEKSI vain kolmeksi tunniksi. Hyvää treeniviikko kaikille seuratovereille!

Hymyssä suin ladulla xD

Monipuolinen viikko (12.12.2012)

 

Viime viikko hurahti silmissä. Kuulumisetkin meinasi jäädä kirjoittamatta, joten ne nyt tulevat tässä. Harjoituksellisesti viikko ei ollut aivan normaali, sillä se sisälsi sekä juoksu- että pyörätestin. Koko viikko piti kuunnella varovasti kehoa, sillä pientä flunssan poikasta on ollut ilmassa. Olo ei ole kuitenkaan ollut pahin mahdollinen, joten treenata olen pystynyt. Oikeastaan liikkuminen on tehnyt hyvää röörien aukasulle.

Lummin järjestämä  talvijuoksusarjan 5km testi oli tiistaina 4.12. Mietin pitkään onko järkeä lähteä juoksemaan, sillä viikonloppuna oli vielä aika tukkoinen olo.  Ei tiistainakaan mikään optimifiilis ollut, joten ajattelin kipittää aivan fiilispohjalla. Räkäposkella juoksuksi se menikin. Suunnitelmana oli juosta kiihtyvästi niin, että kääntöpaikan jälkeen saa vasta alkaa tuntumaan. Alku meni rennosti jonkun toisen tytön kanssa ( tosin vastuksena oli hyytävä vastatuuli) eikä vauhti ahdistanut pahasti keuhkoja. Puolessa väliä sitten hieman lisäsin tahtia ja kokeilin, mikä on päivän kunto.  Kesän kilsavauhdeista oltiin yllätys yllätys kaukana, mutta talvisää ja pieni köhä huomioon ottaen meno oli ihan ok (4.20/km) ja loppuaika 21.25. Röörit ainakin aukes raittiissa pakkasäässä.

Testin jälkeiset pari päivää olivat salipainotteisia. Keskiviikkona väänsin rautaa perusvoimapainoilla ylävartalolle.  Jalat saivat tyytyä suosiolla kestovoimailuun, sillä juoksu painoi vielä kintuissa. Torstaina päivä käynnistyi tunnin aamulenkillä ja illalla jalat ottivat jo vastaan hyvin raskaampaan rautaa. Perjantaina huilasin urheilusta, jolloin ehdin hyvin tekemään muita askareita. Vielä pientä nuhaa tuntui nenässä, mutta ei häiritsevästi.

Koko viime viikko oli siitäkin syystä jännä, sillä se oli viimeinen näyttöviikko työssäoppimispaikassani. Vielä piti jaksaa rutistaa itsestään irti kaikki tieto- taito ennen valmistumista. Voimille se otti, sillä kaksi tärkeää asiaa pitämällä tasapainossa vaati maksimaalisia sekä henkisiä että fyysisiä voimavaroja. Hieman jäi hampaankoloo, sillä tavoittelin yllätys yllätys kiitettävää ja sainkin vain hyvän arvosanan. Voin kuitenkin olla tyytyväinen itseeni, sillä tein parhaani minkä pystyin. Kehityin viikko viikolta ja itse näyttöviikolla en jännittänyt, vaan suoriuduin rennolla asenteella.  Palkinnoksi sain töitä ensi vuodeksi työssä oppimispaikastani, joten siihen pitää olla todella tyytyväinen.

Hupsista,ajauduin hieman asiasta toiseen. Viikonloppuna oli siis luvassa maksimaalinen 3min pyörätesti WattBikella. Miksi juuri 3minuuttia en  tiedä. Wattbiken sivuilla vaan suosittelevat tekemään ensiksi 3min aerobisen testin ennen kuin alkaa tekemään muita testejä. Veikkaan, että tuon 3 minuutin aikana ihminen jaksaa pitää maksimaalista vauhtia/tehoa yllä. Poljimme Simon kanssa molemmat pikatestin, jonka pohjalta saimme vähän osviittaa maksisykkeestä ja tehosta. Vastus piti asettaa tuntemuksen mukaan ja kampikierrokset 90-110, miulle sopi 100 rbm. Ite sain sykkeen nousemaan yllättävän korkealla, nimittäin 192 tais olla maksimi ja 260Wattia eli melkein sama kuin juoksussa. Kyllä tuossa 3 minuutissa sai aika hyvin irti kaiken jaloista. Koska kone oli hyvin lämmin ja testi lyhyt, päätin tehdä vielä päälle 4x5min/3 intervalvedot vk2 alueella. Kokonaisuudessaa hyvä harjoitus. Tietääpähän nyt, millä sykealueilla sitä polkee WattBike Pro:lla. Sunnuntaina teki hyvää palauttava 1,5h uinti Imatran uimahallissa ja vieläpä harjoituksen kruunasi avantouinti :) Koko viikon saldo oli 10.50h eli ihan hyvä huomioiden kaksi tehoharjoitusta. Ensi viikko menee pääasiassa PK- painotteisesti, niin kuin tässä vaiheessa kautta pitääkin mennä.

Eipähän tässä muuta. Hiihtokausikin on saatu vihdoin avattua lentokentän laduilla, joten ei ku vaan suksimaan. Mukavaa joulun odotusta kaikille! :D

 

 

 

Talvisia fiiliksiä (2.12.2012)

 

Jee! Talvi tuli vihdoin tännekin päin Suomea. Viime perjantai-lauvantain lumimyräkkä oli kyllä niin runsas luminen, että luulisi  pysyvän maassa. Toivottavasti latupojat tekevät ensi viikolla lentokentän ympärille hiihtobaanan niin pääsisi aloittamaan hyvissä ajoin hiihtokauden. Olisi nimittäin hyvä hieman hiihtää pohjia alle ennen Ylläksen lumileiriä.

Nyt on kevyt viikko meneillään kolmen kovemman viikon jälkeen ja hyvä niin. Sain jostain hommattua itselleni flunssan, joten harjottelun pitää on siitäkin syystä kevyttä. Onneksi olotila ei ole pahin mahdollinen, sillä nyt ei olisi aikaa sairastaa opiskelunkaan puolesta. Ensi viikolla on nimittäin kolme viimeistä näyttöpäivää työpaikassani ennen lopullista arviointi- ja valmistumispäivää. Jaix, hieman jänskättää miten suoriudun mm liikunta-, köksä- ja kuvistuntien ohjauksista. Rennosti vain, vahva luotto itselle niin hyvin menee :D

Sitten urheilullisiin asioihin. Tänään totesin juoksulenkin jälkeen, että onneksi kohta lenkkarit voi vaihtaa hiihtomonoihin. Oli sen verran kankeeta laahustamista -10 asteen pakkasessa, että ihan ikävä tuli trikookelejä. Talvijuoksu ei vaan ole miun juttu. Joudun niin paljon ahtaamaan päälle, jotta pysyn lämpösenä. Näin ollen juoksu vaikeutuu huomattavasti eikä tekniikka meinaa pysyä kasassa. Toinen probleemani on lenkkarit. Nastalenkkarithan sitä pitäisi olla, mutta en ole vielä löytänyt jalalleni sopivaa. Taih no korjaan, tänään oikeastaan löysin Ice Bugen Herosit, jotka sopivat leveä lestiseen jalkaani aika mukavasti. Siinäpä siis oiva joululahja pukin konttiin ;)

Laskeskelin tuossa tämän viikon ja edellisten viikkojen tuntimääriä, niin ihan hyvin olen saanut eroja viikkoihin. Perusviikko sisältää noin 10-12h hikoilua, kevyt 7-9h ja selkeästi kovaviikko 15-20h. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei määrä korvaa laatua. Tässä vaiheessa kautta harjoittelen määräpainotteisesti ja rakennan pohjakunnon ensi kesän koitoksia varten.  Tehoharjoituksia sisällytän viikkoon 1-2 kertaa, jotta mieli pysyy virkeänä. Pelkkä määrän tahkoaminen, kun on aika puuduttavaa hommaa.

Jos olo tästä virkoo niin ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä Watt Bikella tasotesti, jotta voin alkaa lähteä kunnolla kehittämään pyöräilyä. Olen onnekas, sillä voin treenata pyöräilyä ja voimaa ilmaiseksi Maasotakoulun salilla. Watt Bikella on tehokasta harjoitella, sillä ajotietokone näyttää kokoajan watit, kampit, matkan jne. mitä en edes tiedä. Hieno vekotin sanoisinko. Tiistaina olisi muuten myös talvijuoksusarjan testijuoksu. Terveys kuitenkin ensi sijalle, eli toteutan olon sallimissa rajoissa ensi viikon harjoittelut.

Jees, eipä nyt tällä kertaa muuta. Mukavaa ensimmäistä adventtia kaikille! :D

PERUSTEKEMISTÄ PK-KAUDELLA

( 24.11.2012)

 

Jos ihmettelette miksi en ole muutamaan viikkoon kirjoitellut blogiini syy tulee tässä. Viime ajat olen ollut niin kiireinen opiskelujen takia, joten vain pakolliset koulutehtävät olen jaksanut naputella koneella. Jatkuva päätteessä istuminen, kun ei ole miun mieleisintä puuhaani.

Sitten itse asiaan. Harjoittelu on ollut aikalailla perustekemistä. Pitkiä sauvailulenkkejä, saliharjottelua perus-ja kestovoimapainoilla, vauhtileikittelyä, teknik-ja kelausuintia, pyöräily-juoksuyhdistelmiä. Vielä kun pääsisi hiihtämään olisi harjoittelu mahdollisimman monipuolista. Joitain uusia juttua olen kokeillut järkyttääkseni kroppaa eri tavalla, sillä vaihtelu virkistää sekä mieltä että kehoa. Olen muun muassa ottanut saliharjotteluun mukaan hyppyjä parantaakseeni lajinomaisuutta, juossut ylä-alamäkivetoja, sauvaillut pitkiä pk-lenkkejä ja ja ja ja  xD

Koska syksy on ollut melko pitkä, on se mahdollistanut pitkittää juoksuharjottelua. Toivoisin kyllä, että kohta puoliin lenkkarit voisi vaihtaa hiihtomonoihin. Juoksu on niin kova laji, että ympärivuoden koipeni eivät kestäisi juoksun jumputusta. Hiihtämällä korvaan talvella monen monta juoksulenkkiä, erityisesti pitkät pk-lenkit. Pitkät sauvailulenkit ovat olleet hyviä kehittämään puhdasta peruskestävyyttä ja valmistamaan siirtymistä hiihtokauteen. Sauvailessa isku ei ole niin kova kuin juoksussa ja syke pysyy riittävän matalla. Juoksupätkät alamäkeen ja tasasella estävät jalkojen jumittumisen kävelystä. Ja mikä parasta voi liikkua luonnossa raittiissa ilmassa.

Uinti se heikoin lenkkini on pysynyt aikalailla kahtena harjoituksena viikossa. Välillä uinti kulkee, välillä rentoudesta ei ole tietoakaan. Uinti on kyllä pirun herkkälaji.  Jos olet vähänkin väsynyt, kropan hallinta vaikeutuu ja jalat uppoaa pohjaan. Jotain yyper hienoa pitäisi keksiä uinnin kehittämiseen, jotta se pysyisi miellekkäänä. Aikalailla perus uintitreeni sisältää alkuun verrat,tekniikkaa, potkuja 2-3x100-200m, kelausta lättä. tai ilman esim.5x300m tai 500,400,300,200,100 "kiihtyvä" En kyl tiedä kiihtyykö meno yhtään sen enempää. Kovaa uinti on teknisesti vaikea hallita. Rennon reipasta matkavauhtia on kyllä miellekästä pitää yllä. Välillä uimista on hankaloittanut myös ruuhka radalla. Huonona uimarina vaadin riittävästi tilaa, jotta pystyn keskittymään uimiseeni. Kolme muuta uimaria samalla radalla on aivan maksimi.  Onneksi viikonloppuisin on melko hiljaista hallissa.

 

 

 

 

 

 

Duathlon Sm-pitkämatka Nastola
Duathlon Sm-pitkämatka Nastola
Kivitippu Triathlon Lappajärvi

YHTEENVETO KAUDELLE 2012 (4.11.2012)

 

Kausi 2012 on nyt ohi ja uusi täydessä vauhdissa. Tiukka analyysi päättyneestä kaudesta on hyvä siis tehdä.

Viime kisakauteen mahtui tyypillisesti sekä ylä- että alamäkiä.  Tärkeimmäksi tavoitteeksi asetin terveyden ja tavoite kutakuinkin täyttyi. Paikat pysyivät kunnossa eikä pahempia flunssajaksojakaan tullut. Välillä henkinen puoli oli todella koetuksella, koska kevät oli opiskeluiden suhteen kiireinen. Keho oli stressaantunut jatkuvasta suorittamisesta. Paras lääke ja vastapaino oli urheilu.

Alkukauden kisat eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan. Juoksukunto tuntui olevan aivan hukassa, vaikka sen pitäisi olla vahvin lajini. Toukokuussa Joensuussa juostu kymppi osoitti aivan muuta. Aika 43.05 ei todellakaan lämmittänyt mieltä, sillä vuosi sitten juoksin saman kisan aikaan 40.44. Olin silti nopein naisissa, mutta tärkeämpää miulle oli juosta hyvä aika. Osittain voin syyttää kylmää,tuulista,sateista säätä, mutta ei se pelkästään riitä syyksi. Jos on oikeasti kunnossa, ei mikään pitäisi haitata. Se oli kauden avaus, joka hieman lannisti mieltä.

Seuraava kisa oli sitten toukokuun lopulla duathlonin sm-pikamatka Seinäjoella. Sama meno jatkui. En pysynyt kärkinaisten vauhdissa, joten sain tyytyä pyöräilyssä ajamaan yksin. Kärkityttöjen juoksuvauhti ei ollut mitään yyperkovaa, mutta en silti pystynyt vastaamaan vauhtiin. Vähän päälle 4minsan kilsavauhti pitäisi olla peruskauraa vitosen lenkillä, mutta miulle piisasi 4.20/km vauhti. Pyöräily (20km) meni sitten miten meni. Kaikkeni kyllä ainnoin minkä pystyin, mutta meno oli silti todella tahmeeta. Tulin toisena maaliin N-yleisen sarjassa. Eipä tuo hirveästi mieltä lämmittänyt, koska osanottajia oli yleisessä vain kaksi.

Kaksi huonoa kisaa alla ja mieli maassa. Sanoin heti Simolle duathlonien jälkeen, ettei tästä tule mitään. Pidän välivuoden kisaamisesta. Ajatus kesän triathlonkisoista vain hirvitti. Jos juoksu ei ole vahvin lajini niin mikä sitten, uintiko? Ei todellakaan, kaikki kolme lajia tuntuivat olevan yhtä hakusessa. Harjoittelun puutteesta ei pitäisi olla kiinni, sillä treenitunteja talvella tuli keskimäärin viikkoon 15h. Joku oli kuitenkin mennyt talven harjoitteluissa mönkään ja pahasti. Pahoin pelkään, että puhdas peruskestävyysharjoittelu hyvin matalilla sykkeillä oli jäänyt vähiin. Toiseksi syyksi aloin epäilemään lihasepätasapainoa, sillä oikea jalkani on selvästi heikompi kuin vasen. Lihasheikkous johtuu oikean jalan jalkaterän virheasennosta, jonka sai aikaan parin vuoden takainen rasitusmurtuma jalkapöydässä. Lihasepätasapaino puolestaan vaikuttaa suorituksen taloudellisuuteen. Tämän asian kanssa saan painia jatkuvasti. Jalkaterapeutillakin on tullut käytyä ja onneksi asiantuntijalta sain vahvistuksen ongelmaani. Tukipohjallisia ei kuulemma kannata tässä tapauksessa tehdä, koska erilaisilla jumppaliikkeillä virheasennon saa korjattua. Tämä jumppaaminen onkin se, joka kuuluu päivittäiseen ohjelmaani.

No niin, mihis mie jäin kisakauden spekuloinnissa. Toukokuun kisojen jälkeen kesäkuu meni puhtaasti treenatessa heinäkuun kisoja varten. Päätin kuitenkin etten kokonaan ole kisaamatta, sillä koko talvi oli tehty intensiivisesti töitä. Ajattelin, että kyllä se kunto sieltä jossain vaiheessa tulee esiin. Pikamatka oli ensimmäinen triathlonstartti, jossa tyydyin kilpakuntosarjaan. Alkukauden vaikeuksien jälkeen olin suoritukseeni tyytyväinen. Uinti oli perus rennon reipasta kauhomista, pyöräily ok yksin ajaen ja juoksu perus. Hieman jäi kaivelemaan mieltä, kun en saanut vielä viimeistä vaihdetta päälle juoksussa ja edessä olevaa tyttöä kiinni. Voitto oli nimittäin niin lähellä.

Finntriathlon oli seuraava koitos. Suosiolla osallistuin pikamatkalle, koska pyöräily ei ole vielä niin vahvaa puolimatkalle. Muistan hyvin tuon kisapäivän kuviot. Aamupäivä meni mukavasti lasten uimakouluja ohjatessa ja puolelta päiviä suunta oli kohti Joroisia. Päivällä tuntui siltä, että tänään voisi jopa kulkea. Mieli oli hyvä ja energinen valmiina kisaamaan. Porukkaa oli ilmoittautunut pikamatkallekin yllättävän paljon, joten yksin ei varmasti tarvinnut taivaltaa. Uintimatka ei ollut kuin 300m, mikä rykästiin nopeasti pois alta. Ensimmäinen vaihto meni häseltäessä. Onneksi uin kuitenkin sen verran hyvin, että pääsin porukkaan pyöräilemään. Raikas kaatosade teki pyöräilyn haastavaksi, mikä toi lisäjännitystä kisaan. Pyöräosuus meni helposti vuorovedoin n.35km/h keskaria, joka oli miulle tosi kovaa. Juoksuun ampasin hyvävointisena ja sain melkein heti hyvän rytmin päälle. Jalat suorastaan lensivät eikä se silti tuntunut pahalta. Selkiä tuli vähän väliä vastaan, mikä entisestään lisäsi vauhtiani. Pari naista sain juoksuosuudella kiinni ja loppusijoitukseni oli 5. Kokonaissuoritukseen olin tyytyväinen ja etenkin juoksun helppouteen.

Kuopiossa järjestetty perusmatka oli ehkä  jännittävin kisa koko kautena. Kahtena edellisenä kisakautena olen joutunut jättämään sen väliin loukkaantumisten takia, joten nyt vihdoin ja viimein pääsin starttaamaan. Naisten yleiseen sarjaan siirtyminen on kyllä karua. Etenkin pika- ja perusmatkoilla uinti pitäisi olla yhtä vahva kuin juoksu, jos meinaa taistella kärkisijoista. Itselläni uinti on se heikoin lenkki, missä annan aivan liikaa tasoitusta muille. Perusmatka oli uuten kokemuksena kiva. Jaksoin uida sitä samaa rennon reipasta, vaihdoissa taas vähän kämmäsin, pyöräily sujui mukavasti vuorovedoin viiden tytön porukassa ja kipitin 10km tasasen kovaa aikaan 43 ja rapiat. Harmin vaan, kun yksi tyttö pyyhkäsi ohi juoksussa ja mie jäin nalli kalliolle :) heh  Sijoitukseni oli 9. ja kallisarvoinen kisakokemus rikkaampi.

En halunnut vielä päättää kisakautta perusmatkaan, koska mieli halusi kisata. Päätimme Simon kanssa lähteä Lappajärvelle kisaamaan Kivitippu triathloniin. Yövyimme isovanhempieni luona, joten samalla reissuun tuli hoidettua sukulaissuhteita. Kisaan valmistautuminen ei mennyt aivan nappiin. Simo nimittäin joutui kisaa edeltävänä päivä päivystykseen kamalien vatsakipujen vuoksi. Yö meni valvotessa. Pääasia oli kuitenkin se, että Simo sai helpotusta oloonsa. Kisa jäi Simon osalta väliin, sillä terveys oli asetettava etusijalle. Itselläni ei ollut muuta syytä jättää kisaa väliin kuin se, että olo oli aika humalainen huonosti nukutun yön jälkeen. Rennolla asenteella päätin, että lähden nauttimaan kisasta enkä niinkään ajatellut suorittamista.Ensimmäiseksi kisaksi Kivitippu triathlon oli hyvin järjestetty kuntotapahtuma. Kisakeskus sijaitsi lähellä uintipaikkaa ja vaihtoaluetta, pyöräily- ja juoksureitti olivat selkeitä ja mukavan vaihtelevia. Sitten itse kisaan. Pikamatkalle (300,30,10) osallistui yhteensä 22 miestä ja naista. Alkuverryttelyssä olo oli väsynyt, mutta mieli halusi edelleen kisata. Raikas vesi (17c) vissiin piristi niin hyvin koko kehon, että kisan aikana väsy hälveni.Uinnissa rantauduin kolmantena ja eka vaihto oli kauden paras 39s. :)) ja toinen 28s. JES! Simo huoltajana kuvasi molemmat vaihdot, jotka oli kiva katsoa kisan jälkeen. Pyöräilyssä oli peesikielto, joten töitä sai tehdä yksin alusta loppuun asti. Minun onnekseni ei ollut kova tuuli. Pyöräilyssä sain porukan nopeimman naisuimarin kiinni ja pääsin siirtymään juoksuun ensimmäisenä. Juoksu kulki puoleen väliin kovaa, mutta kääntöpaikalla tuli noutaja. Onneksi ketää ei tullut ohi ja jolkottelin maaliin ensimmäisenä. Juoksuaika taisi painua 43-44 hujakoille eli aika perusvääntö.

Tri-kauden viimeinen kisa oli duathlonin sm-pitkämatka Nastolassa. Syksy oli edennyt jo pitkälle ja sää oli sen mukainen. Vettä sato koko kisapäivän ja ilmalämpötila huikeat 8 astetta. Onneksi ei tarvinnut uida ennen pyöräilyä ,sillä muuten olisi tullut totaallinen jäätyminen. Alunperin N-yleiseen oli ilmoittautunut viisi, mutta loppuelopuksi ei meitä ollut yhteensä kuin viisi mukaan lukien N23 ja N19 sarjalaiset. Juoksu oli taas hakusessa. Alkuvauhti ei todellakaan ollut hurjaa, mutta en silti pystyny juoksemaan rennon helposti. Syke nousi heti korkealle ja vasta pyöräilyn aika se vähän tasottui. Olihan juoksureitti tietty tosi vaihteleva, mikä osittain selitti sen. Olin juoksun jälkeen kolmas. Pyöräily kulki vuorovedoin kahden muun naisen kanssa ja kokoajan saimme tietoa kärkinaisen menosta. Pyöräilyä haittasi todella pahasti kamala kaatosade, joka jäädytti jalkani. Juoksuun siirtyessä eroa kärkinaiseen ei ollut kuin 2minuuttia. Hyvänä juoksupäivänä tuon eron olisin saanut kurottua, mutta tänään oli se huono päivä. Tunto oli hävinnyt totaallisesti koko kehosta, joten juoksu ei ollut todellakaan herkkua ekat kilsat. Vähän matkaa juostessa tunto kuitenkin onneksi alkoi palaamaan ja sain jonkilaisen rytmin päälle. Kärkinainen oli mennyt jo omia menojaan ja mie pyyhälsin kakkosena. Maalissa ensimmäinen ajatus oli päästä pois sateesta lämpimään suihkuun. Kokonaisuudessaan suoritus oli tyydyttävän ja hyvän väliltä. Juoksu jäi kaivelemaan mieltä, sillä se ei irronnut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Päiväkirjaa selaillessa huomasin kyllä mitä virheitä tuli tehtyä kisaviikolla. Liian lähellä (keskiviikkona ja la kisa) kisaa tuli tehtyä tehoharjotus,joka selitti sykkeen liian korkealle nousun juoksussa. Noh, virheistä taas oppi.

X-Run niminen maastojuoksukisa päätti koko kisakauden. Imatran urheilijat järjestivät kyseisen kisan ensimmäistä kertaa Rauhan ja Karhumäen maastoissa. Koska kisa oli tässä lähellä, päätimme Simon kanssa osallistua. Olen aina tykännyt maastojuoksusta, joten odotin innolla kisaa. Vaihtoehtoina oli 11,5km tai 23km lenkki, joista päädyin lyhyempään. Juoksureitti oli profiililtaan hyvin vaihteleva. Suunnistuskengistä olisi ollut todella apua, mutta eipä miulla sellasia vielä ole. Peruslenkkari suti ylämäissä ja nilkat muljuili alamäissä minkä ehti. Onneksi mitään haaveria ei sattunut. Kartta olisi ollut hyvä apu, sillä reitti oli välillä hieman epäselvä. Onneksi juoksin kokoajan porukassa, joten seurasin vain muita. Kärkinainen jopa hylättiin, koska hän oli mennyt väärää reittiä. Tulin hänen jälkeen maaliin ja yllätys yllätys voitin kisan :D Palkinnoksi menimme Rauhan kylpylään rentoutumaan.

Huoh! Tulipa sitä kirjoteltua peppu puuduksiin.Tässä on vähäksi aikaa tekstiä luettavaksi muille. Jees näkemisiin, palailen taas ensi viikolla. Huoltotoimenpiteet kutsuu...

 

 

 

 

 

 

 

 

MIE (28.10.2012)

 

Nyt kun seuramme sai hienot kotisivut  ajattelin, että minähän voisin samalla pitää täällä blogiani. Lähinnä tarkoitukseni on kertoa urheilijan elämästäni ja ajatuksia mitä pyörittelen pienessä mielessäni.

Aluksi voisin kertoa hieman taustoistani. Olen siis 24-vuotias nuorinainen ja kotoisin Ruokolahdelta. Tällä hetkellä asun avopuolisoni kanssa ja opiskelen Lappeenrannassa. Valmistun joulukuussa 2012 lähihoitajaksi ja osaamisalaksi valitsin lapset ja nuoret. Ennen lähihoitajan opintoja opiskelin kaksi vuotta Joensuussa Itä-Suomen liikuntaopistossa erityisryhmien liikunnanohjaajaksi ja boonuksena kävin myös hierojan ammattitutkinnon. Olen tehnyt hierojan töitä yrittäjänä v. 2009 syksystä lähtien. Liikunnanohjaajan taitoja olen  hyödyntänyt sekä omassa harjoittelussa että liikuttanut erilaisia ryhmiä lapsista mummoihin ja pappoihin. Lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä hieman avoimet. Asiat tietenkin riippuvat aivan siitä mistä tulen saamaan töitä. Haaveena olisi muuttaa takaisin luonnon rauhaan Saimaan äärelle Ruokolahdelle. Aika saa luvan näyttää mihin päädyn.

Mistä sitten triathlonharrastukseni sai alkunsa? Noh, olen liikkunut koko ikäni monipuolisesti harrastaen mm. sählyä, kestävyysjuoksua, jumppia. Lahjakkuuttaa miulta ei oikeen löytynyt taito- eikä tekniikkalajeista, joten päätin kokeilla jospa kestävyysurheilu olisi miun juttu. Lukioikäisenä tajusin, että kestävyysurheilu on sitä mitä haluan tehdä ja päätin katsoa miten pitkälle rahkeet riittävät. Juoksu oli niin pitkään kivaa, kunnes alkoi vammaantumiskierre. En jaksa tähän edes luetella mitä kaikkia vammoja olen saanut aikaan. Onneksi vastoinkäymisistä olen aina selvinnyt ja oppinut eikä koskaan ole täysin tarvinnut lopettaa urheilemista. Aina on löytynyt sopiva korvaava/kuntouttava liikuntamuoto. Olen sitä mieltä, että kaikella on aina tarkoituksensa ja asiat kuin itsestään johdattelevat oikeeseen suuntaan. Välillä monien mutkien kautta, välillä suoraa tietä.

Jos oikein muistan niin se taisi olla kevät 2009, kun löysin rakkaan triathlonharrastukseni. Vammaannuin sinä keväänä niin pahasti etten pystynyt juoksemaan askeltakaan, joten päätin siirtyä pehmeimpiin lajeihin uintiin,pyöräilyyn ja hiihtoon. Puolessa vuodessa opin jotenkin uimaan ja hiihto tuntui mukavalta runsaslumisena talvena Joensuussa. Puoleen vuoteen en pystynyt juoksemaan, mutta eipä tuo kuntoa rapistanut. Päin vastoin pystyin kesällä taas juoksemaan normaaliin malliin ja aloin tosissani harkita lajin vaihtoa. Triathlon edelleen houkutteli, joten päätin kokeilla lajia Helsinki city triathlon- kuntoilutapahtumassa. Voitto siellä ei kilpapyöräsarjassa ylivoimaisen juoksun ansiosta innosti niin paljon, että päätin alkaa panostamaan lajiin. Samalla tiellä edelleen mennään enkä päivääkään ole katunut päätöstäni. Vaikka vastoinkäymisiä on tapahtunut joka vuosi, on laji antanut kuitenkin niin paljon itseluottamusta ja voimaa elämääni etten voisi lopettaa sitä ilman syytä. Toivottavasti saan harrastaa triathlonia mahdollisimman pitkään kilpailu- tai kuntoilumielessä.

 

 

 

.

 

Tietoja minusta

Heidi Horttanainen

Olen 88-syntynyt etelä-karjalainen Imatralla asuva lähihoitaja,  koulutettu hieroja, erityisryhmien liikunnanohjaaja ja kestävyysurheilua harrastava nuori nainen.  Tykkään urheilla monipuolisesti, sillä näin mieli ja kroppa pysyvät virkeänä. Liikunta on minulle elämäntapa ja henkireikä. Itsensä ylittäminen,uusi ennätys palkitsevat minua eniten urheilussa. Kilpaileminen tuo lisämaustetta tekemiseen, mutta se ei ole pääasia. Tärkeintä minulle on liikunnasta nauttiminen.

Saavutukset:

2011

SM1. Duathlonin pikamatka N23

SM1. Triathlonin pikamatka N23

SM 3. Maastojuoksu joukkuekisa NYL (Joensuun Kataja)

2012

SM 2. Duathlonin pikamatka NYL

SM 9. Perusmatka NYL

SM 2. Duathlonin pitkämatka NYL

2013

SM 5. Perusmatka NYL

3. Pikamatka Joroinen NYL

5. Pikamatka Kisko-triathlon NYL

5. Perusmatka Voimarinteen teräsmieskisa NYL

1. Pikamatka Tirmotriathlon NYL

2. Perusmatka Nastola NYL

2014

SM 2. Perusmatka Kuopio AG 25-29v.

4. Pikamatka Joroinen NYL

1. Tunturi-Triathlon Ylläs NYL

3. Hollolan maastotriathlon NYL

3. Sun City Triathlon Vaasa NYL

2. Parikkalapyöräily NYL

4. Punkaharjun halkijuoksu 10km ( 40.26)

2. X-RUN Imatra 11,5km ( 53.11)

2015

3.SM AG 25-29 Perusmatka Kuopio

6. SM-Duathlon (perusmatka) Nastola NYL

8.SM-Sprint Himos NYL

2.Taipalsaari Triathlon NYL

4. Sprintti Joroinen NYL

3. Kangasala Triathlon ( 1km,30km,8km) NYL

3. Virpiniemi Triathlon NYL

 

Juoksuennätyksiä

1500m 5.21 (Kimpinen LPR)

5km (maantie) 19.30 ( LPR  2013)

10km 40.06 ( 1,5km uinnin ja 40km pyöräilyn jälkeen, Nastola tri 2013)

Puolimaraton 1.31.58 (Imatra 2015)

Maraton 3.32 (HCM 2008)

 

Muita juoksuja

1. Ylläksen juhannusjuoksu 21,1km (korkeusero 178m) maisematiellä 1.42.51 (2008)

4. Lassen hölkkä 10,3km 41.48 (Myrskylä 2013)

 

Pyöräilyennätyksiä:

10km viikkotempo 16.04 ( Muukko 2013)

30km Pm-tempo 52.30 (Konnunsuo 2013)

4km Watt Bike 6.05 avg 240Watt (Lpr 2015)